AUTTAKAA! Miten siitä selviää kun joutuu petetyksi ja jätetyksi?

Ei mikään enää tunnu niin pahalta kun just nyt. Toimi ainakin jotenkin mulla ja sitäpaitsi toi pitää kaiken lisäksi täysin paikkaansa! Tsemppiä, kyllä se elämä kirkastuu aivan varmasti :)

Vaaditaanko lapsien tekoon jonkin sortin koulutusta vai?

Opiskelemaan ehtii lapsen teon jälkeenkin ymmärrätkö?

Voi mikä typerys olenkaan ollut! Nyt olen yksin kahden lapsen kanssa.



ap.

petetty ja jätetty, monta vuotta sitten tosin. Kyllä siitä selviää kun vaan päättää että tommonen kusipää ei meikäläistä nitistä. Tai ainakin mulla niin. Aluksi sitä selvisi päivän tai vaikka tunnin kerrallaan ja siitä sitten eteenpäin. Eikö sulla oo ketään kehen voisit tukeutua? Mulla ystävät olivat kullanarvoisia. He repivät minut ulos talosta ja takaisin elämään. Joku uusi harrastus ehkä? Tai itsensä hemmottelua? Muista kuitenkin et jos se on pettäny ja jättäny ni se ei tosiaankaan oo itkujen arvoinen, vaan alhainen olio! Mulla oikeestaan jälkikäteen ajateltuna ihan hyväkin juttu, tulinpahan löytäneeksi itseni ja tajunneeksi että tässä elämässä pärjää ihan hyvin itsekseenkin. Sitä oppi arvostamaan itseensä. Kyllä sä pärjäät!

Lapset päiväkotiin ja aloitat opiskelut,vaikka aikuiskoulutuksena.

Ei kannata jäädä itsesääliin rupemään ja voivottelemaan.

Tiedän kyllä millainen fiilis sinulla on,olen itsekkin joutunut edellisessä suhteessani petetyksi,pilkatuksi ja lopulta jätettiin,kuin vanha rukkanen,mutta ei siinä muu auttanut,kun nostaa pää pystyyn-Usko pois,selviät hengissä!!

Vierailija:

Voi mikä typerys olenkaan ollut! Nyt olen yksin kahden lapsen kanssa.

ap.

Mieti, mitä haluat elämältäsi, mistä tykkäät ja nautit, mikä tuo sinulle iloa. Mieti niitä asioita, mitä voit nyt tehdä, kun sinun ei tarvitse ottaa ex-miestäsi huomioon. Olet varmasti halunnut jotain, mitä hän ei halunnut/hyväksynyt. Nyt voit sen tehdä.



Älä jää miettimään sitä eroa ja pettämistä. Miettiessä ja murehtiessa ne ajatukset jäävät kiertämään kehää ja olo vain huononee. Keksi tekemistä, siivoa, leivo, järjestä kotisi uudelleen ihan oman mielesi ja tarpeittesi mukaan - tee ihan mitä vaan, mikä pitää ajatukset poissa siitä erosta. Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta jos et pysty olemaan iloinen, niin teeskentele iloista. Teeskentele niin kauan, että huomaat, että se ei enää olekaan teeskentelyä. Elämä voittaa ja huomaat nauttivasi jokaisesta päivästä. Sinä pärjäät - ja sinusta tulee onnellinen :)

Voisin kaivaa kuopan pihalle ja hypätä sinne, jos joku lapiois mullat mun niskaani. Ei näin voi toiselle tehdä! Miks ei ihmiset tajuu että toisia ei kohdella näin! Ja miten joku nainen voi varastaa perheellisen miehen, miehen jolla on ihan pikkusia lapsia? Toki kertoo paljon miehestä kun lähtee tuollaiseen mukaan, mutta kertoo se paljon naisestakin.



t. masentunut ap

Olen pienen vauvan äiti ja mieheni ja minä olimme harkinneet eroa, mutta harkinta loppui kun sain tietää, että sillä oli muita naisia. Minusta tuntui aluksi etten selviä mitenkään, hengittäminen, nukkuminen ja syöminen olivat vaikeaa. Jaksoin vain lapseni takia, hän piti minut liikkeessä. Nyt saan oman asunnon ja miehenikin jo katuu seikkailujaan, mutta minä en koskaan halua tähän helvettiin takaisin. On ehkä parempi, että petti minua nyt, etten elä turhisssa unelmissani. Se sattuu, mutta aika korjaa haavat, usko minua.

Käy puhumassa jossakin asiasta jos tuntuu ettet kestä ja pää hajoaa.

Älä syytä itseäsi,sillä näin voi käydä jokaiselle parisuhteessa.

Elä hetki kerrallaan älä mieti liian paljon asioita kerrallaan,sä kyllä selviät asian yli uskoisin.Älä rupea vaatii itseltäsi liikaa,et nyt pitäis sitten olla toissä ja jonain superäiskänä ja anna tunteiden tulla ja purkautua ,niin pääsen nopeesti myös tunteiden yli mitkä nyt kalvaa..



ELÄMÄ ON!!!!!!

Mulla oli vauva vasta syntynyt, kun mies teki samanlaisen tempun. Samaa paskaa eletään vieläkin. Mies asuu vielä meidän kanssamme ja uskon, että pettää edelleenkin. Lasten vuoksi olen vielä tässä. Tuntuu pahalta hajoittaa perhe ja koti jouluksi. Mutta joulun jälkeen on se ero edessä. Jos nyt ei mies ennen sitä lähde. Ja miehen piti olla niin uskollinen - ...kunnes kuolema meidät eroittaa. :' (

Usko minua ap. Kyllä me molemmat pärjätään. Vaikka tuntuisi miten pahalta nyt, niin kyllä se helpottaa.

Ketjun nro 9.

Vierailija:

Voisin kaivaa kuopan pihalle ja hypätä sinne, jos joku lapiois mullat mun niskaani. Ei näin voi toiselle tehdä! Miks ei ihmiset tajuu että toisia ei kohdella näin! Ja miten joku nainen voi varastaa perheellisen miehen, miehen jolla on ihan pikkusia lapsia? Toki kertoo paljon miehestä kun lähtee tuollaiseen mukaan, mutta kertoo se paljon naisestakin.

t. masentunut ap

Se on aluksi painajaismaista, mutta helpottaa. Käy terveyskeskus lääkärin luona ja kerro asiasta, hän ohjaa mahdollisesti mielenterveystoimistoon (voithan soittaa sinne itse suoraankin ja kysyä neuvoa) psykologin kanssa juttelemaan, sekin auttaa kun sinulla ei niitä ystäviä ole. Myös seurakunnalla on apua tarjolla.



Koita nukkua ja syödä terveellisesti, vältä alkoholia on parempi murehtia asiat selvinpäin.



Lohtua toi myös ajatukset että aikanaan se arki tulee miehelle kuitenkin myös tässä uudessa suhteessa ja sitten viimeistään tajuaa virheensä kun huomaa että ei se ole sen ihmeellisempää toisen kanssa, vielä vaikeampaa se on. (meillä ei mennyt kuin pari kuukautta)

En myöskään ymmärrä ihmisiä jotka ajattelevat sokeasti vain itseään.

Kyllä se oikeus tapahtuu aikanaan tavalla tai toisella, usko pois.

Alku oli painajaismaista, sain nukahtamislääkkeet mutten muuta apua. Muutaman kerran tuli mieleen, että vedän ne kaikki kerralla...Ryvin itsesäälissä, lipitin illat viiniä kun lapset nukkui, soittelin miehelle itkunsekaisia puheluja.



Meni puoli vuotta, kun yhtäkkiä tajusin, että mulla on ihan ok olo, tähdet tuikkii taivaalla kauniisti, enkä mä tähän kuollut enkä kuole. Hankkiuduin työharjoitteluun jotta sain järkevää tekemistä ja ajateltavaa, ja siitä se oma elämä lähti. Vähitellen.



Toisen kerran koin saman vuosia myöhemmin. Tunne oli jotenkin " tasaisempi" ja " kyllästyneempi" , ajattelin sillä herkellä alistuneesti tyyliin -ei taas tätä samaa paskaa....mä tiedän tän jo.



Sain lääkäriltä mielialalääkkeet heti seuraavana päivänä, ja se pelasti minut. Lääkäri oli samaa mieltä kuin minä, että kaikkea sitä tuskaa ei tarvitse kokea sellaisenaan, vaan voi päästä helpommallakin. Ja tosiaan pääsin. Ne leikkasivat pahimman hysterian pois, pystyin ajattelemaan ja toimimaan normaalisti, ja olo oli koko ajan sellainen ok, kuin vuosia aiemmin sinä ekana iltana, kun viimein tajusin että selviän. Nykyään ajattelen, että voi kun olisi ollut niitä mielialalääkkeitä jo silloin kauan sitten, olisi painajainen lieventynyt.

Tälläkin kertaa kului puoli vuotta, ja sitten lopetin mielialalääkkeiden käytön. Topimumisaika siis sama kuin ilman, mutta PALJON seesteisempi, etenkin lapsien kannalta.



Suosittelen säästämään itseäsi ja lapsiasi, hae mielialalääkkeet, ryve itsesäälissä muutama viikko, ja aloita sitten elämäsi väkisin, jos ei muuta, niin työkkärin kurssille tai työharjoitteluun. Kunhan saat tekemistä.