Lue keskustelun säännöt.
Ovatko työssäkäyvien lapset heitteillä?
22.05.2006 |
Olen menossa piakkoin töihin pitkään kotona olleena, ja nyt jo hirvittää, kun seuraan työssäkäyvien ystävieni perhe-elämää. Onko meidän perheenkin tulevaisuus nyt sitä, että kukaan ei käy kaupassa, laita ruokaa, pese pyykkiä, perehdy lasten läksyihin tai ylipäänsä tiedä, missä lapset huitelevat, kun ei ole koskaan aikaa. Aina on kiire; tarhaan, töihin, kotiin. Aikuisilla ei ole vapaa-aikaa, ei yhtään omaa harrastusta eikä aikaa olla juuri ollenkaan omien lastensa kanssa. Hiphei, täältä siis tullaan työelämä...
Kommentit (14)
Kotona n. klo 17, iltapesut ja nukkumaan meno klo 19-20 välillä.
Siihen väliin pitäisi mahduttaa ruokailu, lasten kanssa seurustelu, kaupassakäynnit, kodin järjestyksen ylläpito jne.
Mies oin yrittäjä ja olen melkeinpä yksinhultaja käytännössä.
Olemme ikävä kyllä vielä paljon unta tarvitsevia ja vaikka menisimme nukkumaan klo 21, olemme silti aina väsyneitä :( Koskaan ei ole levännyt olo, siisti koti ja hommat hallussa. Ainaista rämpimistä ja kiirettä on elämä.
Mutta ehkäpä tämä tästä, kun pääsee rutiineihin kunnolla käsiksi. Oppii organisoimaan työssäkäyvien arkea (olen ollut töissä kotiäitivuosien jälkeen vasta vuoden).
Lapset viihtyvät tarhassa paremmin kuin hyvin, sen puolesta ei ole stressiä. Mutta tarhantätithän ne meidän lapset oikeastaan kasvattaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun perheessä on myös koululaisia, joita pitää kuljettaa harrastuksiin, tuntuu, että aikaa jää entistä vähemmän.
Kaupassa ei kannata laukkoa joka päivä ja ruokaa voi tehdä isoja satseja kerrallaan, niin selviä työpäivän jälkeen pelkällä lämmittämisellä. Alle kouluikäiset eivät tarvitse touhukkaan päiväkotipäivän jälkeen mitään harrastuksia ja koululaiset kannattaa opettaa mahdollisuuksien mukaan kulkemaan itse harrastuksiinsa tai järjestää kimppakyytejä (tai valita harrastukset omalta asuinalueelta). Isommat lapsia voi hyödyntää orjatyövoimana kotitöissä. Miehen kanssa kannattaa sovitella menoja niin, että kummallekin jää joskus aikaa harrastaa omiakin juttuja.
MUTTA ainakin minulla on ainainen huono omatunto silti. Kai se on aika tavallinen lisuke työssäkäyvän äidin elämässä, että aika on aina kortilla. Töissä potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei pysty keskittymään ja omistautumaan työuralle ja kotona potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole enemmän lastensa kanssa. Tai ei ole enemmän energiaa kahdenkeskiseen olemiseen miehen kanssa/omiin harrastuksiin.
Semmoista se vaan on, elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin on kotona ihan sama meininki, olen sitten työssä tai kotona. Samaan tapaan ne kotityöt ja lapset tulee hoidettua, ruuat laitettua ym. Eikä minulla ainakaan ole huono omatunto työssäkäymisestä. Tiedän, että lapsillani on hyvä olla myös päivähoidossa.
se vaikuttaa lapsiin ja siitä, miten en JAKSA vuorotyön ohella tarpeeksi sellaisia juttuja, joita jaksaisin, jos en olisi töissä. Hienonhieno ero, mutta kyse siis ei minulla(kaan) ole siitä, että oikeasti olisin sitä mieltä, että minun pitäisi irtisanoutua ja jäädä kotiäidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no voisin kuvitella, että jos on vuorotyössä ja itsellä vaikka iltavuoro, niin silloinhan ei miestä eikä varsinkaan kouluikäisiä lapsia sen päivän aikana varmaan paljon ehdi näkemään. Että sinällään varmasti raskaampaa kuin ihan tavallista päivää tekevien äitien kohdalla.
Tottahan se huonon omantunnon poteminen on yksilöllistäkin. Minulla taitaa olla kovin " luterilainen" ajattelutapa, että aina pitäisi ehtiä ja jaksaa enemmän... Ärsyttää oikeasti tämä, koska ihminen nyt ei vaan VOI revetä joka suuntaan eikä siitä niinollen pitäisi kantaa kaiken järjen mukaan huonoa omaatuntoakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten hoitoon viemisestä minulla ei ole huono omatunto, kun näen heidän viihtyvän siellä hyvin. Mutta tuon " luterilaisen" tunteen tiedän muilta osin... Minä teen kaikki päivät koko ajan jotain ja silti poden huonoa omatuntoa, kun omasta mielestä pitäisi ehtiä vielä enemmän :). Aina on joku kaappi järjestämättä tai pihalta kiviä kääntämättä. Ja jääkaapin ovi sekä kännykän kalenteri pursuaa niitä " to-do" -listoja;). Syksyllä sitten saa käyttää kaikki organisointikyvyt, että tämä homma toimii. Tsemppiä vaan sinulle :)!
vaikea kuvitella, että MIEHILLÄ olisi näitä samoja ongelmia. Toki tekevät pitkää päivää jne., mutta jotenkin he osaavat keskittyä yhteen asiaan kerrallaan paremmin. Keskimäärin näin nyt ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystäväni ovat kotona töistä vaihdellen klo 17-19 aikoihin, ja kuskaavat ehkä pikaisesti jonkun lapsistaan jonnekin harrastuksiin tai muuta sellaista. Jos pienimmät lapsista menee nukkumaan jo klo 20 maissa, eivät ehdi kuin syöttää pikaisesti iltapalan, jos joku sellaista on ehtinyt kaupasta hakea tai laittaa, ja sitten pienimmät onkin jo nukkumassa. Minusta olisi hyvä olla jokin liikuntaharrastus, jotta kuntokin olisi siedettävä, mutta ainakaan ystävieni viikkorytmiin ei mahdu mitään sellaista. Ap
Käydään molemmat töissä eikä kylläole kuvailemaasi elämää meillä...
lapsia nähdään jos nähdään, ja kännykällä vaan pidetään yhteyttä pitkin päivää.