Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kipuherkät ja muut pelkurit - ajatuksianne ja kokemuksianne synnytyksestä!
25.11.2005 |
Lähestyn teitä nyt perjantai-illan yksinäisyyden kunniaksi ajankohtaisella ja tärkeällä aiheella. Siis omasta näkökulmastani:)
Minä olen kauhea pelkuri, jännitän ja ahdistun ennakoimattomista tilanteista. Synnytys, jos mikä on yllätys, tapahtuma, jota en voi itse kontrolloida haluamallani intensiviteetillä.
Minä pelkään kipua, kipukynnykseni on ainakin gynekologisen kivun suhteen alhainen. Minulla on kokemusta kivuliaista supistuksista, vaikka synnytyksestä ei olekaan. Osaan jotekin kuvitella, millaista kipua on siis edessä. Määrittelemättömän ajan.
Pelkään, etten saa riittävästi lievitystä kipuihin. Että kivunlievitys (lähinnä epiduraali) epäonnistuu tai synnytys etenee odottamattomaan vauhtiin. Pelkään ja ennakoin, että traumatisoidun pahasti kivuista ja synnytyksestä (kohdallani realistinen pelko).
Minulla on taustani, jota en tässä nyt tarkemmin tahdo eritellä. Saisin pelkosektion vain pyytämällä sitä. En ole vielä pyytänyt, sillä eihän sektiokaan ole helppo, kivuton tai riskitön vaihtoehto. Toisaalta se voisi olla psyykkisesti mun helpompi kestää.
Mulla on aika psykiatriselle sairaanhoitajalle synnytyssairaalaani ja muutenkin olen nyt hoidon piirissä.
Kaipaisin kuitenkin keskustelua toisilta ahdistuneilta, pelkääjiltä, pelkopolilla käyneiltä ym. jotka kokevat aiheen jotenkin läheiseksi.
Nämä ovat hyvin yksityisiä tunteita, siksi en niitä tahdo tämän henkilökohtaisemmin käsitellä (esim. ystävien kanssa).
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on hyvä tietää, ehkä kaivelen sitä esiin...
ei tämä pelko mun mielessä erityisesti pyöri. Onko tämä nyt sitten synnytyspelkokaan, sairaalassakin vaan sovittiin, että olen nimellisesti synnytyspelkoinen heidän papereissaan.
Minä siis arvioin ihan realistisesti omaa jaksamistani. Ois kuitenkin tärkeintä, että jaksan kohdata aikanaan vastasyntyneen vauvani.
Mulla on ihan samoja fiiliksiä, ja pelkopolille olen menossa. Jonkun verran pelko on hellittänyt raskauden myötä, ennen raskautta pelkäsin enemmän. En nyt osaa tässä ihmeempiä sanoa, mutta et ole ainoa jolla on vastaavia ajatuksia. Luulen että meillä saattaa olla henkiköhistoriassa samantapaisia kokemuksia.
Kun se synnyttäminen sitten alkoi todenteolla, uppouduin siihen täysillä ja nyt tuntuu aivan hullulta koko pelkääminen. Ei se ole niin kauheeta, vaan tosi hienoa. Olen tosi tyytyväinen, etten sortunut siihen sektioon.
Onnea koitokseesi. Kaikki menee varmasti hyvin.
Ja verikokeenkin ottaminen on aina ollut mielestäni kamalaa. Ei tosin tunnu enää missään :-)
On se oman lapsen saaminen niin hienoa, että kyllä sen vuoksi vähän jännittää ja pelkääkin. Ehkä se siksi tuntuukin niin hienolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän, että en suinkaan ole ainoa kipuherkkä tai vastaava odottoja.
ehkä koko juttu menisi helpommin, jos ei lainkaan osaisi ennankoida tulevaa. Tiedän vaan, että synnytys todennäköisesti on mulle vaikea kokemus.
Mulla on ollut elämässä asenne, että kun oikein pelkää, niin kannattaa vaan ryhtyä toimeen ja kestää sitten aikanaan. Tiesin tän kipupelon ja ongelman etukäteen, mutta en nyt sen takia ala lapsettomaksi jäämään. Mulla on valitettavasti ollut tämä odotusaikakin aika raskasta, joten voimia ei hirveästi ole.
Mietityttää myös henkilökunnan suhtautuminen. Mun painajainen on kätilö, joka sanoo, että no ei tästä mitään tuu tolla asenteella. Viimeseen asti olisi mua vaan kannustettava ja tuettava..
Alue: Aihe vapaa
Onneksi uskaltauduin! En juurikaan miettinyt synnytystä raskauden aikana. Paitsi joskus, jolloin alkoi ahdistaa, mutta ajattelin, etten sille enää mitään voi. Jollakin tavalla se ulos tulee. Sektiota pelkäsin vielä enemmän kuin alatietä.
Synnytys sujui loistavasti. En ottanut edes kivunlievitystä. Minusta se ei ollut niin paha kuin olin pelännyt.
Ja kun siinä tilanteessa on, ei mieti juuri mitään, keskittyy vain kipuun.
Kyllähän se sattuu, sitä en kiellä, mutta sen kyllä kestää.
Menin muuten parin vuoden päästä uudelleenkin synnyttämään ja toivottavasti vielä kolmannenkin kerran.
Yahoossa on muuten synnytyspelkoisille oma postituslista, tosin on ollut viime aikoina todella hiljainen.
Onnea matkaan!