Mikä on TAPAkristitty tai TAPAuskovainen yleensäkin?
Jos uskoo, niin uskoo, eli on uskovainen. Jos ei usko niin ei usko.
Jos uskoo tavan vuoksi, niin eikö silloinkin kuitenkin usko eli on uskovainen?
Olen vaan viime vuosina alkanut noissa ristiäistilaisuuksissa ajattelemaan, että mitä ihmeen järkeä niissä on. Perheet ei ole normaalisti millään tavalla uskonnollisia, eivät rukoile, eivätkä muutenkaan kerro lapsilleen uskonasioista. Sitten kastetilaisuudessa tunnustetaan usko ja kummit lupaavat edesauttaa lapsen kristillistä kasvatusta. Blaah. Todella tekopyhää ja latteaa.
Luulisi pappejakin loukkaavan tuommoinen teeskentely ja pelleily heille tärkeillä asioilla. vai onko ev.lut. kirkolle tärkeintä ainoastaan jäsenmäärän pitäminen edes jollain lailla kurissa keinolla millä hyvänsä?
No en tiedä. Itse kuulun vielä toistaiseksi kirkkoon työsuhdesyistä, mutta lapsia ei ole kastettu. Tuntui liian tekopyhältä.
Kommentit (15)
Luulin, että ydin on rakkauden ilosanomassa ja armossa.
Mä kyllä kastan lapseni (vaikka pähkäilin kovasti, että antaisinko lapsen itse kastattaa itsensä kun on siitä valmis itse päättämään, mutta hän voi tehdä sen sitten uudestaan..) Ja ihan siitä syystä että uskon Jumalaan ja tahdon lapseni samaan seurakuntaan jossa vanhempansakin..
EN sen takia että saisin kasteilmoituksen lehteen.
jos siis kerran noudatta kristillisiä tapoja ja viettää kristillistä elämää. Miksi pitää aina liittää eteen se tapa-. Totta kai kaikki lapsena kristinuskoon kastetut uskovat osittain tavan vuoksi.
eihän ap tosta mitään ongelmaa ollut tehnyt, vaan kysyi niiltä, jotka kutsuvat itseään tapauskovaisiksi, että miksi pitää sanoa tapa- siihen eteen.
Tai jos ei usko, niin eikö sitäkin voi myöntää?
Antaa vain entistä ahneemman kuvan kirkosta, kun eivät osaa arvostaa edes omia sakramenttejaan. Pääasia että moni kuuluu kirkkoon (=paljon verotuloja) ja vastineeksi pappi voi käydä vähän hölisemässä ristiäisissä ja häissä ilman että ketään kiinnostaa koko toimituksen uskonnollinen tarkoitus.
Siis aivan kuvaannollisesti.
Tämä ihmeellinen kirkollisten toimitusten pakkosyöttö ilman mitään syvällisempää sisältöä oli ainakin minun syyni eroon kirkosta.
Vähän erikoisina pidän niitäkin perheitä, joissa kastetilaisuus tai kirkkohäät pidetään vain " tavan" vuoksi.
Luulisi, että oikeasti uskovat loukkaantuvat.
Mun suvussa ei juurikaan uskota kirkon opetuksiin, mutta kaikki kuuluvat kirkkoon. Juhlat on hauskoja, perinteet on hyviä olla olemassa ja kirkolliset perinteet kun opitaan ihan pienestä pitäen, niitä on helppo noudattaa käytäntöä kyseenalaistamatta. Kristilliseen Jumalaan en ole uskonut lapsuuden jälkeen, mutta kirkollisia juhlia olen aina viettänyt, käyn myös kuuntelemassa kauneimmat joululaulut kirkossa ja avioliittommekin siunattiin kirkossa (mies ei kuulu kirkkoon), koska se on kivaa. En mä rienaa ketään, enkä väheksy kenenkään uskoa, mutta miksi hemmetissä mun pitäisi uskoa, jos vietän joulua? Ihminen tarvitsee elämäänsä perinteitä ja juhlia, sen takia uskonnot ovat ylipäätään syntyneet. Musta on vaan helpompi toimia kristillisen kalenterin puitteissa kuin buddhalaisen, tai että keksisin omat vuodenaika- ja elämänvaiheriitit.
Ja tämä ajatus on tosi. Ulkokultaisia, tekopyhiä ihmisiä täynnä koko kirkko! Tämä mielipide tuli minulle jo lukioaikoina uskonnon tunnilla, kun käsittelimme ev.lut uskoa erillään suomen ev-lut kirkosta. Meidän uskonnonopettajamme nimittäin oli aika kriittinen ihminen ja halusi, että mekin osaamme kyseenalaistaa asioita.
Hienot ja mukavat juhlat voi saada ilman kirkkoakin. Esim. Pro-Seremoniat ry osaa neuvoa asiassa.
Ja joulua voi viettää vaikka ei uskokaan.
raportoimaan mahdollisesta uskostaan.
ei niihin tarvi liittääkään sen kummempaa uskonnollista sisältöä, ja smalla lailla Suomessa on juhlittu jo ennen kristinuskon tuloa esim. jouluna.
Kyse oli niistä kirkollisista pyhistä toimituksista, joissa esim. tunnustetaan usko ja rukoillaan ja pyydetään siunausta jne. Kyllä uskon tunnustaminen ilman, että uskoo oikeasti loukkaa minua kristittynä. Tuntuu, että teette pilkkaa minun uskostani, jos vaan " tavan" vuoksi roikutte mukana vakuuttelemassa uskoanne papin ja Jumalan edessä.
Ja itsekin näemmä olit hereillä niillä tunneilla :)
Usein sellaiset, jotka eivät puhu uskostaan, ovat niitä todellisia uskovia.
Mä nautin kirkollisten seremonioiden arkaaisuudesta ja mahtipontisuudesta (mitä on ikävä kyllä vähennetty, kun papitkaan ei enää uskalla laulaa...), sekä kirkon tunnelmasta. Ei ole ihan sama tulla vihityksi maistraatin " kappelissa" ja kävellä isän käsipuolessa kirkon käytävää pitkin. Mä tiedän, molemmat on koettu, ja samoissa häissä vieläpä!
Ala-arvoista.