Onko paikalla ketään, joka on vienyt lapsensa 1 vuotiaana päiväkotiin?

On mennyt tosi hyvin, asiaa varmasti auttaa, että isoveljeä näkyy aamu-ja iltapäivällä pihalla.

En ole katunut, mutta olihan se alkuun minulle vaikeaa jättää pientä hoitoon.

hyvin on mennyt ja lapsi tykkää :)

Nyt ehkä yrittäisin pitää 2-vuotiaaksi kotona. Nyt lapsi jo 4v.

Ei mitään sopeutumisvaikeuksia.... tykkää mennä aina tarhaan...

Hei vaan, ja minulla on tosi hyviä kokemuksia tarhasta ja vein nuorimmaisen lapseni tarhaan alle yksi vuotiaana eli hän oli 11kk. Hänestä tuli koko tarhan lemmikki. Lapsi viihtyi tosi hyvin tarhassa ja hän oli samassa tarhassa monta vuotta eli iha koluikään asti.



Koululaisena hän vielä piipahti tapaamassa tarhan tätejä ja heistä se oli tosi kivaa.



Ihanaa saada palautetta lapsilta ihan oikeasti, koska lapsi on aina aito ja hän todella ilmaisee, miltä tuntuu nyt ja sen huomaa myös lapsesta, miltä tuntui silloin, kun olin tarhassa. T



Tästä voin sano myös yleisesti eli lapsi näyttää aidosti tunteen miltä tuntuu missäkin tilanteessa eli lapsi ei osaa näytellä, miltä tässä tilanteessa pitäisi näyttää.

Hyvin meni. En muista mitään negatiivista. Tosin oli vain vuoden kunnes jäi kotiin toisen synnyttyä.



Ei ne kaikki päiväkotikokemukset ole niin kauheita mitä täällä annetaan ymmärtää ;) Ja uskoisin kaikkein suurimmet kauhukuvat luovan niiden ihmisten, joilla ei ole mitään kokemusta edes päiväkodista...

Ja vielä yllättyneempi olen, jos tämän tyyliset kommentit jäävät tähän yhteen. Kätevää, että vaikka otsikkosta jo voisi todeta, ettei itsellä ole kokemusperäistä kommentoitavaa, niin pakko päästä kuitenkin viskomaan p**kaa.



Ysi, oletko huomannut, että vauvaa/lasta voi tulkita muutenkin kuin vain puheen perusteella? Eihän vauvat puhu, mutta varmasti sinäkin osaat muista eleistä hänessä päätellä, miten vauva voi -vai etkö?

mennyt hyvin, mutta nyt muuan vuosi myöhemmin tunnen asiasta edelleen jonkin asteista syyllisyyttä. Mietin, oliko minun pakko todellakin viedä lapsi hoitoon.. No, rakkaus ja se syyllisyys on saanut minut järjestämään oman nykyisen elämäni sillä tavalla, että saan olla mahdollisimman paljon lapseni kanssa. Jätän uran vähän sivummalle tässä vaiheessa. Enkä ole katunut ratkaisuani.



Tsemppiä päätöksesi tekemiseen.

vaikka lapsi ei osaa puhua, mutta sen vaistoaa kaikessa, jos kaikki ei ole hyvin. Lapsi kiukuttelee ja ei mene mielellään tarhaan ja näyttää kotonakin kaikki sellaiset tavat, josta ei varmaankaan välittäisi eli protestoi kaikessa. Eli ei syö ja kiukuttelee kaikessa missä voi vain ilmaista itseään.



Mikään ei mene hyvin. Kaupassa on tylsää, pitää kiukutella ostokärryissä ja huutaa yms. Lapsi ilmaisee mielipahan vaikka ei osaa puhua.

Sopeutui kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen hyvin vaikka joutui olemaan 10 tuntisiakin päiviä.Nyt hoidan toisen tyttäremme kotona syksyyn asti jolloin täyttää 3v ja sitten menee päiväkotiin, on tosin jo sanonut haluavansa mennä päiväkotiin ja tyttöä on vaikea saada siskon eskarista kotiin=)

Katunut olen kyllä mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Hoito on kuitenkin sujunut hyvin. Lapseni on nyt vajaa kaksi vuotias, iloinen ja reipas. Parasta hänelle olisi varmaankin vieläkin olla kotihoidossa! Tätä mahdollisuutta nyt vaan ei ole.