Onko nainen, joka haluaa 25-vuotiaana lykata lastentekoa saadakseen tyopaikan valmistuttuaan juuri yliopistosta, itsekas? Vastaa vain kylla tai ei, mutta saat toki perustella.
Kommentit (23)
lasten vuoro. Olen siis itsekäs minäkin.
Ikää kun vasta noin vähän, ei ole niin kiire vielä lapsien tekoon.
oliko vielä muita hölmöjä kysymyksiä?
Olen siis lopettelemassa opintojani noin puolen vuoden sisään, jonka jälkeen toivon saavani töitä, joita olenkin tässä jo vähän kysellytkin ja katsellut. Anoppi tässä yksi päivä heitti että " hienoa kun se sinunkin koulusi nyt loppuu, niin pääsette tekin viettämään perhe-elämää" . Siitä tuli oikea megariita, vaikka mä ensin luulin, että se tarkoittaa, että mä saan alkaa vaan maata kotona sohvalla... Noup...;)
No siksi aloinkin sitä korjata ja selittää, että kyllä mulla on todellakin aikomus mennä töihin, kun mies on tähän mennessä tienannut ja opiskelutkin ovat kestäneet jo 5 vuotta että ihan tosi mielelläni hankkisin nyt käytännön tietoja opiskelun jälkeen. Anoppi näytti murtuneelta, ja selvisi, että ne olivat osin apen kanssa miettineet koko meidän seurustelun ajan (3,5 vuotta), että sitten kun se valmistuu niin sitten ne varmasti heti tekee lapsia. Ja olen kuulemma itsekäs, kun ajattelen vaan itseäni ja kun olen jo 5 vuotta saanut keskittyä " omiin harrastuksiini" (siis todellakin....) , en vieläkään voi ajatella muita.
Siis mä en tiennytkään että olen itsekäs, kun yritän moneen vuoteen saada kohtuupalkkaisen työpaikan (kesän hanttihommien sijaan) ja saada työkokemusta ja jalkaa oven väliin, jotta sitten joskus olisi helpompi perustaa sitä perhettä ja elättää se.
Tässä nyt vaan osa kaikesta, mitä tuli " keskusteltua" , ja mainittakoon että anoppi on vuodelta viis, ellei se jo tullut jollekin mieleen.
parempihan se on että lapsi on oikeasti haluttu, eikä vaan anopin mieliksi tehty:)
Ja toisekseen, vaikeahan se on sitten myöhemmin lähteä niitä töitä 30-kymppisenä tai vanhempana etsimään jos ei ole yhtään kokemusta oikeasta työnteosta...
meillä aika lailla sama tilanne. Anoppi ainaki kovasti oottais pikkuista... Kyllähän minäkin, mutta ensin haluan todellakin saada " oikeita" töitä. Meillä on tosin hieman enemmän seurusteluaikaa kuin teillä; 8,5 vee ollaan yhdessä pyöritty. odotelkoot anoppi ihan rauhassa, ei se eille kuulu.
Kannattaa etabloitua kunnolla työelämään ennen kuin saa lapsia. Oma työ on kuitenkin tosi tärkeä.
et sä voi appivanhempiesi toiveita ruveta täyttämään. On ihan normaalia ja fiksua tuon ikäisenä hankkia ensin työkokemusta. Mitäs sitten, jos saat lapsia heti valmistuttuasi ja olet kotona monta vuotta ilman kunnon työkokemusta? Paljon huonompi vaihtoehto.
Sittenhän se on parempi kun on vauvakuumetta ja hinkua siihen perhe-elämään.
Joillain sitä on aikaisemmin ja joillain myöhemmin.
Ei kumpikaan minusta huono vaihtoehto.
Jätä omaan arvoonsa! Ei naisten tarvitse olla pelkkiä synnytyskoneita.
Ei siinä mitään jos itse tahtoo olla kotona lapsia hoitamassa, mutta tuskinpa korkeasti koulutettu nainen haluaa olla vuositolkulla kotona.
kyllä se on ihan ihmisestä kiinni, ei koulutuksesta.
Sinä itse päätät milloin niitä lapsia hankit. Et ole edes vanha vielä, eli aikaa on vielä rutkasti. Mutta sitä mä ihmettelen jos sä nyt pähkäilet tätä anoppiasi. Mitä sä siitä välität.
Vierailija:
Sinä itse päätät milloin niitä lapsia hankit. Et ole edes vanha vielä, eli aikaa on vielä rutkasti. Mutta sitä mä ihmettelen jos sä nyt pähkäilet tätä anoppiasi. Mitä sä siitä välität.
Erityisen järkyttävää oli, että mä ajattelen meneväni töihin.
Ensiksi: Se on loukkaavaa miehelleni ja koko suvulle, kun ei pikkurouvalle riitä duunarin pieni palkka. Että mitähän toiveita vielä pitäisi elämässä olla kun on koti ja perhe. Siis perhe, tämä sana kimittävässä falsetissa...
Toiseksi: Miten niin töihin, jos mä kerran olen ÄITI. Käsitin että sopiva kotonaoloaika olisi 15-20 vuotta, minkä jälkeen voi ehkä jotain harrastuksen omaista tehdä jos kerran on sellainen pakkomielle.
Summasummarum: Anoppi on mielessään odottanut että kun mä olen nyt saanut harrastaa tota korkeakouluopiskelua ja on " koulut käyty" , niin mä olen sen verran jalo ihminen että olen saanut nyt riittävästi omia tarpeitani tyydytettyä että voin alkaa elämään muita varten. Ja he ovat olleet niin hienoja ihmisiä etteivät ole koskaan tästä huomauttaneet, kun eivät ole halunneet painostaa mua opiskelussa jonka jälkeen " alkaa elämässä aikuisempi ja vastuullisempi aika" .
Voisi luulla, että me eletään 1800-luvun pikkuporvarispiireissä. Ja älkää sanoko että tää on provo. Anoppi on.
Minä valmistuin myös yliopistosta 25-vuotiaana ja vaikka olinkin ollut jo tuolloin pari vuotta naimisissa, ei olisi tullut mieleenikään alkaa heti hankkimaan lapsia. Pidän alastani, jota opiskelin, ja oli täysin itsestään selvää, että menen ensin töihin tyydyttämään kunnianhimoani ja innokkuuttani. Sain esikoiseni sitten vasta 30-vuotiaana, jolloin olin jo tehnyt uraa ja saavuttanut töissä hyvän aseman.
Mitä tulee anoppikysymykseen, ihmettelen, kuinka tuollaisia naisia nykypäivänä voi edes olla. Mutta sinähän teet juuri niin kuin itse haluat, lapsia ehdit hankkia vielä myöhemminkin.
Ihan sama mitä se eukko suustansa syytää.
Mutta kukin taplaa tyylillään. Nauti vaan vapaaehtoislapsettomuudestasi.
ratkaisuja, toivottavasti.