Mistä tietää, että on valmis eroon?

Sanotaan nyt näin, että jos mietit eroa usein, jos et koe eläväsi nyt " täysillä" ja jos et koe olevasi onnellinen nykyisessä suhteessasi, on aika harkita eroa erittäin vakavasti.



Ja jos täällä joku syyllistää, niin jätä toki huomiotta. Ikinään tulevaisuudesta ei voi tietää, eikä omia tuntemuksiaan ennustaa.

oon niin yksin ja väsynyt tän jutun kanssa. Vatvon kaiket päivät asiaa. Itkettää, eikä tiedä mitä tehdä. Mutta kiitos kommenteista. ap

Yritänkö " viimeiseen" ast,i ettei pikkunen joutuisi tähän eroprosessiin? ap

Mä miettisin ja jahkasin omaa eroani tosi kauan,ennen kun sain päätoksen tehtyä.

Sitten ne sanat vain tuli mun suusta kerran,ja sanoin että nyt riittää,haluan erota.

Sen jälkeen tunsin suurta helpotusta ja tiesin että olen tehnyt oikean ratkaisun.

Kertaakaan en ole katunut päätöstäni!

Antakaa toisillenne anteeksi ja tulkaa toimeen kuten kaverit ainakin. Hoitakaa ja kasvattakaa lapsi yhdessä vaikka ette naimisissa enää olisikaan. Elämä jatkuu eronkin jälkeen.

Musta eroon on valmis silloin kun kaikki on tehty parisuhteen eteen.

Silloin voi lähteä " hyvillä mielin" .



Tai oikeestaan musta paras tapa on myös niin että lähdetään sovussa. Lapsille ei haukuta toista (tai jos lapset voi kuulla haukkuja).



Alistaa ei ketään saa, tai syyllistää. Kannattaa turvautua parisuhdeterapiaan. Minusta se ei ole hulluille, vaan on enempi hullua yrittää kantaa liikaa taakkaa.



Yksin ei voi parisuhdetta parantaa vaan siihen tarvitaan kaksi.

Tosin, omasta itsestään on helpoin aloittaa! Puhua, kuunnella ja antaa aikaa ja hellyyttä.

onko teillä lapsia? Että kuinka he ottivat tilanteen?



Tää on niin uuvuttavaa. Olen henkisesti ihan rikki... Kuin joku istuisi rinnan päällä, eikä saisi happea. ap

Koska lapsi on kuitenkin vielä niin pieni,että sopeutuu varmasti paljon paremmin kuin esim. kolme vuotta vanhempi.

Toki jos susta tuntuu,että tilanne voi muttua paremmaksi vielä,niin älä hätiköi.

Parempi katsoa kuin katua!

Hyviä kommentteja.



En tiedä menettäisikö lapsi mitään, kunpa voisin asettua 2-vuotiaan tasolle... Ahdistaa. ap

Kyllä sen tietää kun on valmis! Me kitkuteltiin aikamme ns. lasten takia, mutta ei se ole kuitenkaan mielestäni oikein, ei lapsia kohtaan, mutta ei meitäkään kohtaan.

Lapsille se on tietysti iso paikka, mutta kuitenkin ratkasuni oli mielestäni oikein.

Loppu vaan tuli, enkä olisi pystynyt jatkamaan enään hetkeäkään. Lapset näkivät, että voi huonosti, itselläni pahamieli hillitön vasymys kaikkeen yms.

Lapsille ero oli aika raskas,vaikka erottiin ihan sovussa ilman mitään riitoja.

Pienempi sai itkukohtauksia ja isompi ei saanut iltaisin unta. Yritin selittää lapsille eroa parhaani mukaan,ja pahoittelin myös,että olin tehnyt heille niin kurjan tempun.

Vanhempi lapseni sanoi vihaavansa mua enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa.

Ikäviä asioita tosiaan,mutta kuitenkin elämäni paras ratkaisu.

Lapsillani on nykyisin tosi ihana uusi äitipuoli ja isäpuoli,ja he sanovat itsekin että asiat ovat nyt paremmin,kun kaikissa perheissä rakastetaan.

T.kuutonen

on ensiarvoisen tärkeää että perheessä voidaan hyvin. On myös lapsen etu että hän voi elää onnellista sekä tasapainoista elämää. Lapselle on tärkeää nähdä että vanhemmat voivat hyvin ja että hän voi kasvaa ilman että hän joutuu kantamaan huolta tai vastuuta. Sillä usko pois, että lapsi aistii kodin ilmapiirin ja vanhempien välisen kisman. Mitä pienempi lapsi on kun vanhemmat eroavat, sitä vähemmän hän kärsii tilanteesta. Hänen on erittäin helppo sopeutua uuteen arkeen. Nämä ovat aina hankalampia tilanteita kun lapsi kasvaa isommaksi ja hän oikeasti ymmärtää ja pystyy käsittelemään asioita.

Toki pahoja ylä-ja alamäkiä varmastikin on jokaisessa suhteessa, mutta jos toinen osapuoli ei ole millään tavalla kiinnostunut omasta perheestään ja perheen hyvinvoinnistaan on ehkä kaikille parempi miettiä että olisiko ero ratkaisu? lisäksi jos noin voimakkaasti koet että et rakasta miestäsi, ja olette erkautuneet erilleen.

Itse suosittelin miehen " herättämistä" , että eikö hän tosiaan näe teitä kahta. Lapsihan on teidän yhteinen helmi, ja tulee aina olemaan, ja että perheen hyvinvointi tarvitsee aika paljon uhrautumista ja joustamista vanhemmilta varsinkin kun lapsi on pieni. Kipinä voi syttyä uudestaan jos parisuhteelle antaa aikaa. Ajan järjestäminen voi olla hyvinkin haastava tehtävä, mutta jos todella haluaa sille kyllä aina järjestyy aikaa jos molemmat sitä haluavat. Parisuhdetta täytyy hoitaa, ja ketään ihmistä ei voi pitää itsestään selvyytenä. Monesti kun on pieni lapsi, niin kaikki asiat pyörivät sen pienen ympärillä. Ja kumppanin huomioiminen ja kuulumisien kysyminen etc.jää aivan toissijalle.

Toivon kovasti Sinulle voimia, elät varmastkin aikaa joka vie paljon energiaasi. Kuuntele sisintäsi.

Voisit sanoa kumppanillesi että, et tiedä mitä menetät jos minut menetät. Heräisiköhän hän siitä ja huomaisi että olet tosissasi ?

Tosi ihanasti asiat kääntyivät sulla. Mä toivon itselleni myös voimaa saada ratkaisu tehdyksi. Luulen, että sitten elämä paranisi kaikilla... Kiitos vielä kun vastasit. ap

Niin. Tätä kaikkea juuri mietin, kiitos mielipiteestäsi!!!



Meillä ei näkyvästi juuri riidelläkään, koska olen tehnyt miehelle selväksi, ettei lapsen läsnäollessa koroteta ääntä tai käyttäydytä vihamielisesti. Onneksi (?) mies on aina töissä. Eipä tarvitse riidellä...



Mutta. Mutta... ei tästä kyllä helposti suhdetta korjatakaan. Mies tyrannisoi ja käyttää henkistä kuristusotetta vetoamalla taloudelliseen tilanteeseeni. Eli eron tullen hän vetoaisi lyhytkestoiseen liittoon ja jättäisi minut puille paljaille. Meillä ei ole avioehtoa, mutta kuulemma tuollaiseen seikkaan voisi vedota.



Mutta kiitos kommenteistasi 15. Mietin niitä. Tunnut " jalat maassa" - ihmiseltä. ap