Vauvan teko vie ystävät lapsettomalta OV

koska en pidä ulkoilusta.



mutta olen huomannut että jotkut sinkkukaverit mieluummin tapaavat muita sinkkuja eikä minua pyydetä mukaan baariin tai shoppailemaan, ei tule mieleen että mua vois pyytää kun mullahan on noita lapsia.



Tottakai haluan tehdä samoja asioita kuin ennen lapsiakin, mutta tietysti haluan että kaverit tutustuvat lapsiini ja joskus ottavat huomioon etten ihan kaikkea voi hetken mielijohteesta tehdä, jos varoitusaikaa annetaan (yksi päivä riittää oikein hyvin, eikä aina sitäkään tarvita) niin mihin tahansa rientoon onnistun kyllä itseni järjestämää.

Ei ole ollenkaan hyvä juttu, jos KOKO elämä pyörii lasten ympärillä. Ei tule lapsistakaan ihan terveitä ;)

Sillä erotuksella tosin, että mekin kyllä tahtoisimme lapsia, mutta emme voi saada.



Varsinkin ihmetyttää tosiaan se pikaisuus siinä lapsenteossa. Minullakin on ollut ystävä, joka joulukuussa jutteli, että ei hän kyllä vaan mitään lapsia tahtoisi, eikä mieti mitään tuollaisia. Helmikuussa kertoi raskaudesta ja siitä, kuinka poikakaverin kanssa vaan yksi ilta olikin älytty, kuinka söpöjä vauvat ovatkaan, pillerit olivat lentäneet nurkkaan, ja parin viikon päästä jo testattiinkin plussaa. Eli koko elämä muutettiin ja tehtiin uusi ihminen maailmaan hetken mielijohteesta. Ei kai siinä mitään. Ovat varmaan ihan yhtä hyviä ja onnellisia vanhempia kuin kuka muu tahansa. Jotenkin vaan tuntuu niin kummalta minusta.

Vähemmän toki, koska lastenhoito ja perhe-elämä vie aikansa. En epäile etteikö tuollaisiakin tapauksia olisi, mutta olisiko tämän ap kirjoittaja nyt vähän turhan herkästi ottanut itseensä, eivät kaikki äidiksi tulleet kuitenkaan tuollaisia ole. Toki on luonnollista että kiinnostuksen ja jutun aiheet pyörii pitkälti lapsissa ja siksi mielellään hakeutuu toisten samassa elämäntilanteessa olevien seuraan, mutta kyllä useimmilla ihmisillä on lasten lisäksi muutakin elämää.

Mä taas kaveti piirissä ainut jolla on lapsia.. Tunne oloni tosi ulkopuoliseksi ja toivon tosissaan että joku ystävistäni alkaisi tekemään lapsia pian että saisin seuraa. Kaverit kyllä kirjoittelevta ja välillä tapaamme, mut puheen aiheet ovat vähissä.. Minua kyllä pyydetään mukaan shoppailee ja muuta, mutta sitten ei ymmärretä että aina en voi päästä mukaan kun on pieniä lapsia.. Kaverit vihjailevat välillä että voisin hankkia seuraa muista äideistä.. Minua se loukkaa, minullahan on jo ystäviä ihan tarpeeksi enkä halua ystäväpiiriäni vaihtaa vain sen takia että minulla on lapsia ja heille ei ole vielä. VAikeaa on!

Tosin mulla on onnea siinä että ainakaan paras kaverini ei ole sivuuttanut mua lapsen myötä, käydään edelleen kahvilla ja jutellaan kuten " ennenvanhaan" . Mua ei haittaa että ottaa vauvan mukaan, koska vauva yleensä nukkuu koko ajan eikä häiritse jutustelua. Eikä se haittaa vaikka hetken häiritsisikin, onhan se suloinen! Toisaalta, moni vauvan saanut on vauvan ensimmäisen vuoden ihan " vauvahuumassa" ja kaverit voi unohtua, mutta yleensä lapsen vanhetessa alkaa mieli tehdä taas " aikuisten pariin" . Erään toisen kaverini kohdalla kävi juuri näin. Ystävyytemme oli lähes jäissä vauva-ajan, mutta nyt kun hänen nuorimmaisensa on 1,5-vuotias, mun seura kelpaa taas! Ennen olin katkera siitä että ystävyys laitetaan tuolla lailla tauolle ja lapsen kasvettua voidaan taas olla kavereita, mutta nykyään ymmärrän enemmän äitejä. Pieni vauva voi valvottaa kaikki yöt niin ettei äiti jaksa edes ajatella tätä hetkeä pidemmälle ja ainoa mielessä pyörivä asia on lapsen nukkuminen ja syöttäminen ja vaipanvaihto. Siinä tilanteessa ei varmaankaan jaksa kiinnostaa ystävien ulkomaanmatkat tai uudet miesystävät:) Se on niin kaukaista elämää siinä vaiheessa! Juuri vauvan saanutta ystävääsi kiinnostaa varmaan yhtä paljon sinun kuulumisesi kuin sinua hänen vauvansa vatsavaivat. Siksi nykyään annan niiden kavereiden, joilla pieni vauva, olla " rauhassa" , ja muutaman kuukauden kuluttua taas kysäisen josko häntä huvittaisi lähteä kahville tms. Vinkkinä sinulle siis: anna ajan kulua! Jos kaverisi ei vauvavaiheen jälkeenkään halua olla tekemisissä, ei kyseessä tainnutkaan olla tosi ystävyys, niin se vaan on.

Onneksi pari onkin. Muutimme tänne uudelle paikkakunnalle vähän ennenkuin esikoisemme syntyi. Ystäväpiirini onkin muotoutunut täällä aikalailla samanikäisten lasten äideistä ja entisistä naapureista. Joskus tuntuu että jutut pyörivät aikalailla lasten asioiden ympärillä ja lapsettomat ystävät tuovat uutta ulottuvuutta ja puhuttavaa.