Pelkääkö joku muu toista synnytystä?

Minun ensimmäinen synnytykseni oli ei nyt hirvittävä, mutta inhottava. Kivunlievitys ei toiminut, ponnistusvaihe kesti KAUAN, kätilö leikkasí hätäpäissään " vähän" likaa jne. Mutta olen luoteeltani sellainen, että seison pystyssä päin haasteiden edessä. Pelkäsin myös toista raskautta, mutta toisaalta kun plussasin, niin olo helpotti sillä tiesin joutuvani kohtaamaan pelkoni. Toisen raskausajan olen ollut paljon tyynempi kuin ennen raskautumista tämän asian suhteen. Yritän keskittyä positiivisiin asioihin ja toisaalta esikoinen vie ajatukset muualle eikä odotusta ja lähenevää synnytystä edes muista moneen päivään. H-hetkeen on vielä pari kuukautta enkä ainakaan vielä ole kauhuissani. Jokainen synnytyshän on erilainen, mutta luotan että elimistöni toimii siten että selviän kokemuksesta. Enempää lapsia en aio " hankkia" , joten minua lohduttaa ajatus siitä, että kohta se on ohi eikä enää koskaan edessä:



Välillä kun pelko puskee esiin muistelen ensimmäistä synnytystäni ja kumma kyllä se lohduttaa. Itse koin tapahtuman ruumiini armoilla olono eli se vei ja minä vikisin. Kipuun ei kai kukaan ole kuollut ja toisaalta tuskat olivat niin kovia että olin " lamaantunut" enkä aivan tässä maailmassa.

Eka kesti kokonaiseedessaan 16h, ei jäänyt mitään traumoja vaikka hieman repesi.

Mutta nyt jostain syystä jännittää vietävästi, liekö siksi laskettuaikakin jo mennyt eilen =)

Eka synty rv39+5 ja nyt rv40+1 hieman tuntuu, mutta siinä kaikki. Jospa se sit lähtee käyntiin näin hissukseen ja menee vauhdilla loppuun.