Lääkäreitä, neurologeja tai muita asiasta tietäviä; pelkään että lapsellani on TOURETTE-oireyhtymä tai muu vastaava!

liittyä? Eikö kellään ole mitään tietoa tai kokemuksia?



-ap

Pojalla on ollut 2-vuotiaasta ticejä, jotka jäivät itsekseen pois kouluiässä, samoin oli hänen siskollaan, tyttö nyt kolmen vanha. Ei kannata huolestua, jos ei enempiä oireita. Meillä neuropsykologin tutkimukset takana, ja poika todettiin terveeksi, muita oireita ei ollut kuin ticsit.

ohimenevästi lapsilla normaaliin kehitykseen kuuluvina. Yksi tyypillinen ikä on juuri 6 v. ikä. Stressi, asiaan liitetty liialllinen huomio, isot elämänmuutokset ym. pahentavat oireilua. Touretteen liittyy pitkäkestoisesti useita erilaisia (liike, ääni ym. ) ticejä ja muitakin oireita.

Kysy asiasta neuvolapsykologilta/ perheneuvolan psykologilta vaikka puhelimitse mikäli olet huolissasi. Muutenkin diagnoosin hakeminen näillä sivuilla voi johtaa paitsi vääriin " tuomioihin" myös pahaan mieleen ja turhaan huoleen.

t. psykologi

http://www.tourette.fi/Palsta/index.php?PHPSESSID=7443d4d131334a6bdd3fc…;



Meillä alkoi tytöllä oireilu (ticit) n. 5-vuotiaana. Pahimmassa vaiheessa mm. paska sanan hiljaa sanomista, tavutti sen pas-ka ja piti tavujen välissä lyhyen tauon.



Ollut hyppimistä (kantapäiden osuttava pakaroihin), kyykkyasentoon menemistä, rykimistä. Yleensä 1-2 liikettä kerrallaan meneillään. Suunnilleen 1-5kk:tta ja vaihtuvat toiseen.



Nyt 10-vuotiaana helpottanut. Vieläkin voimistuu kommennettaessa, ikävöidessään esim. mummolassa tai tv:tä katsellessa. Muutoin oikeastaan tuo kyykkyyn meno enää välillä (mutta päivittäin silti).



Opettaja ei ollut edes huomannut kun tästä kyselin, ilmeisesti ei koulussa tee niitä usein ja onneksi nyt kotonakin paljon harvemmin verraten " pahimpiin" vuosiia.

Entä vitonen, missä vaiheessa itse otit yhteyttä lääkäriin ja mitä lääkäri sanoi terveeksi diagnosoidun lapsesi kohdalla pakkoliikkeistä? Eli tic-oireet eivät aina liity johonkin neurologiseen poikkeamaan, joka on havaittavissa, vaan niitä esiintyy myös " normaalissa" kehityksessä? Voiko niille tehdä jotain? Tutkituttamassa kannattaa kai kuitenkin käydä asap?



-ap

Tarhaa hän kylläkin vaihtoi kesällä.

Luulen johtuvan lapsen herkkyydestä. Reagoi asioihin voimakkaasti ja nyt alkanut tasaantua ikää tullessa lisää. Mitään stressaavaa elämäntilannetta meillä ei ole ollut mielestäni.



Netissä aikoinaan kehuttiin jotakin yksityisen lasten lääkäriaseman lääkäriä, joka perehtynyt Touretteen. Ruusula tai vastaava oli sen lääkäriaseman nimi.



7

kuten 7 kuvasi, tai " tapoja" joita lapsi (tai aikuinen!) tekee esim. kun keskittyy kovasti. Lapsella tälläinen tapa voi olla yritys pitää jokin " paha" pois mielestä, esim. pelko siitä että vanhemmille sattuu jotakin. Täysin turvallisessakin ympäristössä kasvanut lapsi voi tätä pelätä. Esim. ajatuksella " jos ehdin ajaa pyörällä tuon lyhtypylvään kohdalle ennen kuin auto tulee vastaan, mitään pahaa ei tapahdu" - ja sitten näistä varmistuksista tulee tapoja...

Sinuna ehkä tarkistaisin vielä tilanteen tarhasta. Miten lapsi pärjää eskaritehtävissä? Miten kokee itse pärjäävänsä? Kaveritilanne? Tapahtuiko jotakin silloin kun " oireet" alkoivat? Onko oireita tarhassa, kiusataanko niistä? Lapsen itsetuntoa on niin helppo haavoittaa..



Tulipa kiireessä sekavaa sepustusta, toiv. sait ajatuksesta kiinni.

t. 6

Lapsi on tarhassa käsittääkseni oikein suosittu (aloitti uudessa tarhassaan vasta kesällä, mutta sai heti paljon kavereita). Jotkut vanhemmat ovat jopa tulleet sanomaan lapsen olevan heidän lapsensa -niin tyttöjen kuin poikienkin- suosikki. Eskarin hän aloittaa vasta ensi vuonna, mutta kaikessa muussa tarhatoiminnassa pärjää vähintäänkin keskiverrosti; hoitajien mukaan on hyvinkin älykäs ja taitava. Käsittääkseni oireita ei aiemmin ole ollut tarhassa, vasta tällä viikolla hoitajat olivat kiinnittäneet huomiota pään nykimiseen ekan kerran. Toiset lapset tuskin ovat vielä kiinnittäneet tapaan huomiota. -Kuten sanottu lapsi ei todellakaan jatkuvasti tee näitä liikkeitä. Mielestäni jos hän keskittyy johonkin tai puuhaa jotain muuta juuri silloin niitä ei tule. Oireet kiihtyvät illalla kotona ja väsyneenä; myös hermostuneena hän näyttäisi tekevän niitä enemmän. Mutta mitään erityistä, tai stressaavaa ei oireiden alkuun (silloin vuosi sitten eka lyhyt jakso) mielestäni ole liittynyt. Päin vastoin, lapsen muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana elämässämme oli paljon hankalampia ja stressaavampia aikoja; nyt muutama viime vuosi on mennyt hyvin rauhallisissa ja mukavissa merkeissä. Emme ole muuttaneet, perhe- ja ystäväsuhteet ovat olleet staattisia jne. Ainoa muutos oli tuo uusi tarha (josta lapsi tykkää tosi paljon) kesällä ja oireitahan oli ollut jo ennen sitä.

Olen nyt päättänyt seurata tilannetta tässä joulun alla ja ottaa yhteyttä neuvolaan. Varmaan neurologinen puoli on hyvä tutkituttaa, jos ei muuten niin oman mielenrauhan takia. Oli kannustavaa kuulla, että muillakin lapsilla on esiintynyt tällaisia ihan " normaalissa" kasvussa. Sitäpaitsi jos kyse on jostain diagnosoitavasta syndroomasta, niin sitten on. Sitten sen kanssa eletään. Turha kuitenkaan mennä asioiden edelle; minulla on vain taipumusta ylihuolehtimiseen kaiken poikkeavan kohdalla...Kuten kai monilla muillakin äideillä.

Kiitos vielä kaikille vastanneille!



-ap