Haukutteko miestä ystävillenne, äidillenne jne.?

Mutta mielestäni haukkuminen on haukkumista ja pettäminen pettämistä.

On päivän selvää, että toista ei haukuta selän takan, edes parisuhde ongelmien tilitykseen verhoamisena!

Äidilleni/miehen äidille en meidän ongelmia tilitä.

Tottakai puhun ystävieni kanssa, jos mies käy hermoilleni tai tekee jotain typerää. Kutsu sitä sitten haukkumiseksi tai ihan miksi vain.

Pettämistä se ei kuitenkaan ole.

Mua ärsyttää jostakin syystä kamalasti jo se, että oma äitini puhuu mulle hänen ja isäni suhteen asioista. Hän myös kyselee meistä, että " taasko olette riidelleet" , jos olen huonolla tuulella, taikka jos satun mainitsemaan jonkin pikkuasian, tyyliin " Mikko meni Samin luona käymään - ei, en mä jaksanut lähteä" puuskahtelee, että " Kauhee, minkälainen suhde teillä oikein on?!" Jostakin syystä siis tuntuu olettavan, että meillä on jotenkin kurjaa ja ikävää keskenään. Loukkaavaa.

Silloin kyllä helpostikin tulee haukuttua. Mukava " haukkua" kiukku pois. Äidilleni en koskaan hauku, ainoastaan parhaalle kaverille. Ja välillä tulee myös kehuttua kovasti.

Voin toki ystävän kanssa jutella, jos on ollut riitaa miehen kanssa. Mutta en hauku ja puhu pahaa. Miksi puhuisin, kun ei mies ole paha :) Voin siis kyllä sanoa, että mies teki paskan tempun ja kertoa mitä on tehnyt, mutta yhtä lailla kerron sitten, että mies pyysi anteeksi ja sovittiin koko juttu.



Minusta se, että puhuu parisuhteestaan ja sen ongelmista vaikkapa ystävän kanssa ei tosiaankaan ole pettämistä. Itse ainakin olen huomannut, että ystävän kanssa jutellessa saa uutta näkökulmaa ja ystävän parisuhdeongelmista voi myös oppia! Minusta olisi kiva jos miehellä olisi sellainen ystävä, jonka kanssa voisivat vaihtaa kokemuksia vaimojen kanssa pärjäämisestä :)

Välillä jos pieniä riitoja on niin ne osataan selvittää kahdenkesken.