Lue keskustelun säännöt.
Yksilapsiset perheet
15.12.2005 |
Omasta tahdostaan yksilapsiset, mitkä asiat vaikuttaneet siihen että lapsiluku saa jäädä yhteen? Vai onko alusta asti ollut selvää että yksi riittää? Onko kaduttanut ja kaipaako lapsi sisaruksia?
Kommentit (6)
vasta kun lapsi oli kouluisässä kävi ilmi, ettei se johtunutkaan minun pärjäämisestäni vaan siitä että lapsi oli autistinen. Toinen ei siis ehkä olisikaan ollut samanlainen. No, tässä vaiheessa tuntuu silti siltä että hyvä kun selviää tästäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-En usko kroppani ja alapääni enää kestävän toista raskautta ja synnytystä, haluan siis säilyä elinkelpoisena vielä hamaan tulevaisuuteen.
-En halua poikalasta.
-haluan aikaa myös itselleni.
-koulutukseni on vielä kesken.
-en ole kovinkaan äidillinen, muumimammaa ei saa tekemälläkään mutta tätä ainokaista jaksan rakastaa ja pitää hänestä huolta.
- selkä ei kestä
- ikää alkaa olla aika paljon
- pinna on lyhyt; lapsen kuuluu saada kärsivällisempää hoitoa kuin minä (välillä) kykenen antamaan
- olen muutenkin ollut paljon poissa työelämästä
- en ole hirmu energinen ihminen ja epäilen jaksamistani kahden kanssa
- Syntyi keskosena ja hyvin suurella todennäköisyydellä muutkin raskaudet päättyisivät ennenaikaisesti. Se riski kyllä pelottaa, ei kuitenkaan niin paljoa, että se kokonaan estäisi toisen lapsen, jos sitä todella haluaisimme.
- Lapsemme on niin sanottu vaativa lapsi. Oli yli kaksi ja puolivuotias ennen kuin alkoi nukkua öitä kunnolla. Tosin ei vieläkään aina nuku kunnolla. Viime yönä valvoimme klo 2-4.. Huonoa nukkumista tutkittu paljon - diagnoosi herkkäuninen lapsi.
- Pojallamme on todella voimakas luonne ja oma tahto. Perhepäivähoitajankin mielestä harvinaisen voimakasluonteinen lapsi.
- Näiden syiden vuoksi tuntuu siltä, että riittää kun osaamme ja jaksamme vanhempina kasvattaa tämän yhden ihanan lapsemme " ihmiseksi" ja aikuiseksi.
- Sitten on lisäksi nämä ns. kevyemmät syyt eli, taloudellisesti helpompaa, selvitään pienemmällä asunnolla ja muutkin kulut ovat pienemmät. Jo pelkät hoitomaksut kahdesta lapsesta tuntuvat isoilta. Helpompi liikkua yhden lapsen kanssa. Jne..
Tärkeimmät syy ovat kuitenkin ne, että tunnemme vanhempina voimavarojemme olevan rajalliset, eli parempi yksi hyvin hoidettu lapsi kuin kaksi niin näin kasvatettua sekä se keskosuuden uhka. Nyt näyttää siltä, että poikamme on selvinnyt keskosuudesta ilman ongelmia, mutta toisesta lapsesta ei voisi tietää. Tieto kun lisää tuskaa ja keskosuuteen liittyy niin monenlaisia riskejä.
Tässä syitä:
- simppelisti 1 riittää meille
- vauva-aika oli raskasta (" haastava" vauva)
- ja muutenkin, ei todellakaan huvita elää sitä vaipparallia, yövalvomisia uudelleen
- oma aika on meille myös tärkeää
- kun noita tuttavien monilapsisia perheitä olen sivusta seurannut niin tulee kyllä hiki jo pelkästään sen rallin katsomisestakin (ja kuuntelemisesta)
- myös taloudelliset seikat vaikuttavat
Osa syistä on " lapsellisia" ja osa taas vakavampia. Syyt eivät ole tässä tärkeysjärjestyksessä.
- lapseni on ns. vahinkolapsi, en halunnut lapsia alunperinkään niin miksi pitäisi tehdä niitä lisää?
- yhden saa helpommin hoitoon
- yhden kanssa on helpompi matkustaa julkisilla (pätee tosin vain ihan pieniin lapsiin)
- yksilapsinen perhe ei tarvitse niin isoa asuntoa kuin esim. 3 -lapsinen perhe
- yhteen lapseen menee vähemmän rahaa kuin useampaan
- en ole kotiäiti-tyyppiä, joten en kestäisi kotona oloa enää toista äitiyslomaa
- yksilapsisen perheen arjen pyörittäminen on vaivattomampaa kuin useampilapsisen
- en halua enää taistella eroon raskauskiloista eikä kehoni kaipaa raskausarpiakaan enempää
- imetys oli kammottavaa
- en halua tyttölasta
Tässä muutamia. Ja tähänkin ketjuun tulee varmaankin näitä monilapsisia perheitä kumoamaan syitämme (esim. tuo julkisilla matkustaminen), mutta näin minä asiat ajattelen.
Itsekästä? Tottakai. Tämä on minun elämäni.