suhteen alussa omista periaatteista luopuminen

Ekan kanssa meni välit poikki, mutta tämän nykyisen kanssa menee hyvin vaikka mies joutui " oppimaan elämään uuden minäni kanssa" :) alku vaikeuksien jälkeen. Mutta se vaatii puhumista ja taas perusteellista puhumista ja sen, että miehesi hyväksyy sinut lopulta sellaisena, kuin olet.

välillä tuntuu kauheelta jankkaamiselta. kun ei oikein itsekään vielä oikein tunnista itseään :-/. mutta paljon tulee takautumista... ja kun osais hyväksyä menneisyyden ja antaa anteeksi! ap

kun aloit elämään " uutta elämääsi" , tuntuiko hillittömän vaikeelta? tuntuiko siltä että " et haluakaan muuttua" mut sitten oli PakkO? miten pysyit päätöksissäsi? pelottiko/pelottaako jokin suhteen kannalta?

Oikeastaan se muuttuminen alkoi vähän niin kuin itsestään, jo raskausakana ja lapsen syntymän jälkeen ja nyt kun lapsi on reilun vuoden, olen jotenkin " eri ihminen kuin aikaisemmin" . Henk.koht olen pitänyt tästä muutoksesta itsessäni, vaikka välillä on tuntunutkin, että olisi helppoa palata " menneeseen minään" . Minusta on tullut jotenkin itsevarmempi ja voimakastahtoinen ihminen, joka menee vaikka läpi harmaan kiven, jos niin päättää :) Joitakin voi tietysti muutos ihmetyttää, mutta olen vain PÄÄTTÄNYT olla oma itseni.

valitettavasti kestänyt.

Tsemppiä sinulle!

Ei sitä varjonakaan voi elää läpi elämäänsä,tai kai sitä voisi...

Kyllä pelotti se, että miten mieheni kestää minua, ja siis kestääkö tän muutoksen, mutta ajattelin että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos mieheni ei olisi hyväksynyt minua, hän olisi saanut mennä. Tämä oli minulla jonkinlainen kasvunpaikka, niitä kai tulee suhteeseen ja koska olen voinut toteuttaa itseäni, suhde voi ihan hyvin.