Asiakaspalvelu. Helppoa teoriassa, erittäin vaikeaa käytännössä!

On se kumma, kun on niin vaikeaa olla ystävällinen ja kohtelias asiakkaalle.



Kävin tänään eräässä kaupassa, ja tunsin todellakin olevani vain muiden hommien este, en maksava asiakas. Kyseessä on siis pienempi päivittäistavaramyymälä. Olin ainoa asiakas, kaappasin tarvitsemani tavarat mukaani ja menin kassalle. Aikani odoteltuani (myyjä varsin hyvin oli nähnyt kun tulin kauppaan) tämä nenänvarttaan pitkin katsova naisihminen tuli kuin tulikin palvelemaan. (Oli siis purkamassa tavaraa kuormasta.) No, asian sain toimitettua ja olin menossa jo kotiin, kun mieheni soitti, että voitko tuoda vielä sitä ja sitä. Ei kun takaisin kauppaan. Ja voitte arvata millainen oli kassaneidin ilme tällä kertaa, kun jo toiseen kertaan vähän ajan sisällä vein hänen kallista kuormanpurkuaikaansa. Kyllä siinä oli myyjällä tekemistä pitää huulensa edes jossain asteella neutraalina. Hyvä kun ei takaisin saamani kolikot kaivautuneet kämmeneeni, sen verran topakasti täti vaihtorahat antoi. Ei siinä mitään, mutta eikös kaupan alakin ole palveluammatti? Olisi edes teeskennellyt reilummin.



Muutenkin liian usein kassaneidit ym. tädit purkavat huonon päivänsä/elämänsä asiakkaisiin. Nuoret jaksavat olla iloisempia, siitä plussa heille. Olisikohan näiden työhönsä kyllästyneiden mummojen pitänyt miettiä uravalintaansa aikoinaan hieman paremmin? Ja itsekin kaupassa töissä olleena tiedän, mitä se asiakaspalvelu on. Joskus todellakin ON niitä huonoja päiviä, mutta koskaan en sitä asiakkaalle näyttänyt. En edes sellaisille pikkuasioista urputtajille, vaikka mieli tekikin joskus. Hymyä vaan naamaan, asiakaskin on tyytyväinen.