Mitä tehdä 3v. joka ei pysy ruokailun aikana ruokapöydässä?

Myös välipalat jätät pois siksi aikaa kun opettelette rauhoittamaan ruokailun. Ja rauhoitu itsekkin. jos syötät pienempää niin sitten syötät. Ja kun olet syöttänyt niin sitten syöt itse. Voisit myös ajatella, että ensin syöttäisit sen pienen ja sen jälkeen olis teidän isompien ruoka-aika. Minkä ikäinen tuo jota syötät on?

Jos lähtee, niin haet takaisin ja sanot, että " äiti laittaa sinun ruoan pois, jos vielä lähdet, nyt istutaan ja syödään" . Jos lähtee, niin laitat ruoan pois. Joka kerta, eikä ylimääräisiä välipaloja. Kyllä lapsella jossain vaiheessa on niin kova nälkä, että hänen on pakko syödä. Muistathan kehua lasta, kun hän istuu pöydässä syömässä! Hän hakee sinun huomiota juoksentelemalla.

Juu ja oma ruokailu siinä on jäänyt vähän vähälle kun toisellä kädellä syöttää ja toisella pitää kiinni 3v. ettei liukene pöydästä. Aterioiden vällillä hänelle tietenkin tulee nälkä ja usein emme edes ole kotona/sisällä että voisin antaa hänelle jotain välisyömistä aterioiden välillä, kiukku on sitten sen mukaista kun on energiat vähissä. Ei tunnu tajuavan vielä että ei sitä jaksa tehdä mitään jos ei syö ateria-aikaan. joten näiden kiukkuilujen takia olen tehnyt parhaani että hän söisi aterialla edes jonkin verran ja voisimme sitten rauhassa olla ulkona, kylässä, kaupoilla ym. ilman kiukkuilua ja väsymystä.

Rauhoita sinun ja 3-v:n ruokailu. Ei mitään muuta ko sinä ja lapsi ja ruokalautaset pöytään. Sitten istutte ja sanotte ruokarunon. Ihan joka aterialla sama juttu. Vauva syö eri aikaan. Sitten alatte rauhassa syödä.

Jos lapsi karkaa pöydästä. Nostat lautasen heti pois, olet uhkaillut ja lörpötellyt jo tarpeeksi. Lautanen pois, äläkä hermostu. Istut sitten alas ja syöt loppuun itse.



Seuraavaa ruokaa kannattaa hieman aikaistaa, ettei tule liian kova nälkä ja menee taas ruokailu riehumiseksi.



Mutta tärkeintä on, että lopetat " kiukuttelut ja uhkailun" . Tee ruokailusta mukava hetki, joka loppuu heti kun pöydästä poistuu.



Toinen vaihtoehto on, että laita se syöttötuoliin istumaan ja siinä täytyy istua koko se aika kun sinä syöt. Vaikka ei itse söisikään. Siinä saa istua ja katsoa kun sinä syöt. Kyllä se joku kerta alkaa itse syömään myös.

Eli ruokailut pojalta oli melkoista seikkailua: milloin hän lähti hakemaan mitäkin lelua. Ihan selvästi hänellä oli joku kehitysvaihe, jossa leikki on niin kokonaisvaltaista, että ei syömään malttaisi tulla - tai kyllä malttaa tulla, mutta jotenkin leikkiä ei saa karistettua mielestään. (Leikkejä oli montakin päällekäin).



Minä annoin tiettyyn pisteeseen saakka hakea lelujaan ja yrittää ymmärtää sitä vaihetta. Sitten pikku hiljaa harjoittelimme vain pois siitä tavasta ja se meni aika helposti. Olin vain mukana hänen syömistilanteessaan kuin " haukka" eli keskityin vain siihen. Nyt hän on vajaa 3,5 ja syömiset menevät oikein hyvin. Hän istuu kiltisti pöydässä ja sanoo kiitos ja ottaa xylitol-purkkansa syötyään.

Älä ole asiasta väliaikana lapselle vihainen, sillä vihaisuutesihan kohdistuu vain lapsen tottelemattomuuteen ruokapöydässä. Ei mitään välipaloja ruokailujen välillä.

Siinä pysyisi aloillaan. Jos tarvitset syöttötuolia pienemmän kanssa, vuorotelkaa tai ostakaa toinen rinnalle. Halpa, mutta erittäin hyvä on ollut Ikean Antiloop-tuoli.

Joku muu nostikin tämän viestin nyt... Tuo syöttötuoli-idea on hyvä. Nimittäin nämä ongelmat alkoivat silloin kun siirsimme lapsen pois syöttötuolista syömään tavalliseen tuoliin, kun piti saada sisar istumaan syöttikseen.



Minun pitää rauhoittua itsekin nyt ruokailujen aikana :). Mutta minulla alkaa näkyä punaista heti kun tämä juoksentelu alkaa. Itse muistan että meillä kotona istuttiin tosi nätisti kaikki pöydässä ruokailun ajan, ja nyt jotenkin tuntuu siltä että " eihän tämä nyt voi olla niin vaikeaa, että istutaan hetki aloillaan ja syödään" !!! mutta näyttää vaan olevan. Eilen illalla ja tänä aamuna sitten keräsin puurot pois parin yrityksen jälkeen. Mahdoton vinkuminen sitten puolen tunnin päästä oli että pitäis saada leipää, pitäis saada maitoa ym. Vielä iltasadulla vinku ruokaa ja syötiin sitten yhdessä voileipä pöydässä ja pidin kädestä kiinni ettei karkaa enää leikkimään ja sitten mentiin takaisin sänkyyn. En tiedä teinkö oikein....

Välillä huijaan lapselle ruuan viedoita katsellessa. Sottaamattomat ruuat, hedelmät, nakit, pillimaidot ja pillimehut menee näin. Pöytätapoja opetellaan sitten kun isäkin on kotona. Kasvatusfriikit eivät tietenkään hyväksy mutta ainakin lapsi syö edes jotain.

niin tutulta luullosti toi avaus! Lapsetki just kohta 3v ja 10kk. Sama vika, lapsi karkailee ruokapöydästä, syö huonosti ja on ku tikku-ukko. Meil ei oo palauteltu pöytään vaan komennettu takas, joskus nätimmin joskus vähä vähemmän nätisti :/ Kiittäminen meinaa kans välillä olla tosi tiukassa ja on sit eräitäki kertoja istunu ruokapöydässä useita minuutteja muiden jo lähdettyä. Pöydästälähdetään vasta kun on kiitetty!

Jos nyt sit laihuudesta huolimatta meki kokeillaan tota " ruoka pois, ellei pylly pysy penkissä" -menetelmää, nii mites toi kiittäminen? Pyydetäänkö viel siks aikaa takas pöytään et kiittää, ja sit lautanen pos,vai otetaanko vaan suoraan lautanen pois ku " sen viimesen kerran" lähtee paikaltaan ja jatketaan kiitoksen opettelua sit myöhemmin? Syöttötuoliin meiän riuku kyl vielä mahtus, mut pääsee sieltä ite myös kiemurtelemaan pois, sitäpaitsi se on pikkuveljen käytössä, eikä kahdelle syöttötuolille oikein oo tilaa, kun ei oo tuoleja, joita ottaa pois, vaan penkit.

Nii ja sehän tässä vielä mietityttää kun ne pois lähtemisten syyt on yleensä " hyviä" , siis hyvää tarkoittavia. Kuten lusikan nostaminen pikkuveljelle. Ei myöskään osaa pyytää jos ruokapöydässä haluaa jotakin, vaan lähtee paikaltaan ja menee itse hakemaan, vaik on miten monta kertaa koitettu sanoa, että pyydä niin saat. Sori ap et tulin omine ongelmineni sotkemaan sun ketjun, mutta aihe niin samanlainen, et hyödytään vastauksista varmaan molemmat...

Meillä ei onneksi ole tuon kiittämisen kanssa ongelmaa. Osaa kiittää kun lautanen on tyhjä ja vie sen tiskialtaseen. Meillä osa pöydästä nousemisia on myös " hyväntahtoisia" eli esim. lähes joka ruokailukerralla lapselle tulee kesken syönniin pisu- tai kakkahätä. Yllättävän usein vielä kakkahätä. Kiva sitten kesken syönnin lähteä pyllyä pyyhkimään kun toista ei voi jättää syöttötuoliin siksi aikaa joten pitää keskeyttää pienemmän syöntikin ja laittaa lattialle leikkimään siksi aikaa. Ja kohta taas kaikki uudestaan pöytään.... Voin sanoa että meidän ruokailut on aika kaaosta. Ja itselläni kun yleensä alkaa jo rúoka-aikaan olla nälkä ja kun en saa syötyä, pinna kiristyy entisestää :(.

Pari kertaa lennätys takaisin pöytään ja sitten lautanen pois jos ei pysy aloillaan vaikka on käsketty.

Mites sillon ku oot nostanu lautasen pois, onko myös kiitos unohdettu? pari vinkkiä voisin koittaa sulle antaa: Käytä isompi pissalla just ennen syöntiä, nii ei sit tarvii sen takii sinkoilla mihinkää, ellei sit käytäsitä muuten vaan verukkeena päästä pöydästä. Kakka onki sit jo eri juttu se ku tulee sillon ku tulee, ruoka viel saattaa sitä jopa aktivoida. Ja sit meil on viritetty pienemmälle turvavyöt syöttikseen. Ei pysyny siin enää yhtää vaan kampes kokoajan seisomaan. Nyt se on siis vöillä kiinni tuolissa. Ei toki vahtimatta voi pitkäks aikaa jättää silti, mut pyyhkimisen ajaks, ku vessan ovelta näkee pöytään meillä. No tää ei tietty toimi jos vessa on jossain kauempana... Sillon ku isä ei oo paikalla meillä syödään yleensä ikä järjestyksessä, nuorimmasta vanhimpaan. Siis ite syön vasta ku lapset on jo syöny, useimmiten näin.

Eli älkää vaan laittako takas syöttötuoliin. Älä myöskään pidä kiinni lapsesta, koska heti kun päästät irti, lapsi mieltää sen niin että nyt voi mennä.

Istuta lapsi tuoliin ja anna ruoka nokan eteen. Sitten sanot että nyt syödään tms. Jos lapsi lähtee juoksemaan pois pöydästä, haet hänet takaisin, niin monta kertaa kuin vaatii. Ja ole joka kerralla hiukan tiukempi kommennossasi. Älä yritä syödä itse harjoitteluaikana, taikka syötä pienempää, siitä ei tule mitään.



Yksi konsti mikä meillä toimi harjoitteluaikana, oli joku erityisherkku, jonka lupasin lapselle jälkiruoaksi, jos hän istuu kiltisti ja syö ruokansa, mutta yhdestäkin pöydästä poistumisesta herkun menettää ja sen saa vain vauva ja äiti. Tämä toimi meillä ihan äärettömän hyvin ja parin menetyskerran jälkeen poika rupesi istumaan kiltisti pöydässä ja söi ruokansa.

Meillä menee aina telkkarit ja muut kiinni ruokailun ajaksi silloin harvoin kuin ovat auki ja lelut pois näköpiiristä. Leikit on saanut aloittaa vasta kun astiat on korjattu pöydästä (lapset vievät omat astiansa keittiöön) ja on kiitetty. Eli selkeä aloitus ja lopetus.



Toinen kysymys, onko lapsi ennen istunut nätisti pöydässä? Lapset ovat erilaisia. Meillä on toiminut se, että samaa logiikkaa on käytetty taaperoiästä asti. Koskaan ei ole saanut juoksennella ympäriinsä.



Minä en laittaisi 3-vuotiasta syöttötuoliin, kyseessä ei ole mikään vauva enää. Tuon ikäisen pitäisi nimenomaan oppia, että pöydässä istutaan nätisti ilman että siihen tarvitaan aloillaan pitäviä välineitä. Ongelma vaan siirtyy joskin syöminen saattaa olla hetken aikaa helpompaa.

mutta jos tämä ei tehoa ja temppuilu vaan jatkuu: sanotaan kiitos ja passitan pesulle ja otan ruuan pois. seuraavaksi on ruokaa tarjolla kun on seuraava ruoka-aika. Nykyään eka vaihtoehto toimii yli 90% ja lapsi syö kauniisti.