Ajatteleeko kukaan lintuinfluenssasta näin? Se kuolee, joka kuolee.

Totta kai se kirpaisee jos omalle kohdalle sattuu mutta en syyttele viranomaisia vaikka omaisia kuolisikin. Kaikki tarpeellinen on tehty ja luonto hoitaa loput.

Voin kuolla lintuinfluenssaan, voin jäädä auton alle, saada sydänkohtauksen, joutua järjettömän väkivallan uhriksi, kuolla ja kuolla, tavalla tai toisella.

En ala panikoimaan asioista, kuolen kumminkin.

Maailma on aina ollut pahempi paikka toisille kuin toisille. Onneksi ne pahuudet ovat enimmäkseen olleet muualla, Aasiassa, Afrikassa, maailman metropoleissa. Eurooppa ja varsinkin Suomi ovat saaneet olla niin rauhassa, että on alettu pitää itsestään selvänä, ettei meille voi tai edes saa käydä mitään, tai siitä on voitava heti tehdä valitus. Toisaalta kun tulisikin tänne joku suurkatastrofi, ihmiset oppisivat näkemään mikä on tärkeää kaiken rahan ja uran tavoittelun sijaan ja samalla sen ettei elämää voi suunnitella koska ei tiedä miten kauan sitä on jäljellä. Täälläkin kymmenen ketjua on saanut tulta alleen kun on vauhkottu lintuinfluenssan takia, että enemmistö varmaan on sitä mieltä, että heidän (meidän) henki tulee säästää enemmin kun jonkun muun tautiin kuolevan.

Ei tänne kukaan ole tullut jäädäkseen. Noudatan viranomaisten antamia ohjeita jos/kun niitä annetaan.

Tieten tahtoen en kuitenkaan uhmaa yleensäkään kohtaloa hankkiutumalla ylimääräisiin riskeihin, mutta elämä tuo tullessaan loppu pelissä ihan mitä sattuu riippumatta sinusta itsestäsi ja tekemisistäsi.

Kukaan ei elä ikuisesti. Jos minun tai läheiseni on määrä kuolla tähän niin se on sitten siinä. Kuolla voi niin moneen tautiin eikä tämä ole yhtään muita kummempi.

Minusta tämä hysteria on oikein oiva osoitus ihmisten tekopyhyydestä.

Vierailija:

Nyt kun ensimmäisen kerran edes väläytetään mahdollisuutta että max 9000 suomalaista saattaisi KUOLLA,

Eihän tossa ole edes kovin paljoa enemmän kuin Suomessa kuolee joka talvi vanhuksia ihan tavalliseen influenssaan.

Miksi mikään asia mikä voi käydä muille, ei voisi käydä myös minulle..

Miten juuri minä olisin parempi kuin joku toinen?

lintuinfluenssan ollessa maailmanlaajuinen epidemia, 3000-9000 suomalaista kuolee, joka kolmas sairastuu tautiin. En tiedä muista influenssakuolinluvuista, mutta kertomasi mukaanhan voisi sitten päätellä, ettei lintuinfluenssaankaan menehdy kun normaali-influensaan menehtyvien määrä.

Jotenkin tulee paha olo, kun lukee täällä noita keskusteluja, missä ihmiset vauhkoina miettivät, miten voisivat hamstrata ruokaa ja lääkkeitä itselleen ja omille läheisilleen. Niistä kirjoituksista paistaa niin valtava kuolemanpelko.

Jee!



Myöskään SIKAINFLUENSSAA ei sovi unohtaa.



Näinkö pian unohdettiin lähes mellakaksi yltyneet rokotusjonot?

Siinä on minun ajatusmaailmani. Tietty on harmi, jos Suomen kaltaisessa maassa kuolee johonkin banaaliin tautiin, jonka olisi voinut kohtuu helposti ja kustannuksilla hoitaa, mutta niitäkin sattuu.



Sitä en myöskään ymmärrä, että esim joihinkin aivan järettömän kalliisiin syöpälääkkeisiin laitetaan rahaa, vaikka elinaika pitenee vain noin pari kuukautta. Ymmärrän toki, että kaikille nuo viimeiset hetket ovat kallisarvoisia, mutta eiköhän elämä pitäisi elää niin, ettei aikuisen ihmisen tarvitse jäädä suremaan paria hoitojen täyttämää kuukautta.

Ajattelen jotenkin niin, että en voi tuollaisille asioille juuri mitään, miksi surisin niitä etukäteen. Ehkei se kuolema ole sitten niin läheltä pyyhkäissyt vielä, että osaisin sitä etukäteen omalta kohdaltani surra. Johonkin sitä tulee kuolemaan kuitenkin, ja olisiko kukaan vielä viime syksynä lintuinfluenssaa pelännyt osannut arvata, että keväällä pelätäänkin vulkaanisia kaasuja. Minä en ottanut rokotetta, vaikka olisin sen tuossa vuoden vaihteessa saanutkin. Perheessä on myös pieni lapsi. Ehkä se oli tyhmää jonkun mielestä, mutta katsoin että todennäköisyys kuolla influenssaan on niin paljon pienempi, kuin todennäköisyys saada kuume ja kipeä käsi siitä rokotuksesta, ettei kannata. Ja toisaalta paremmassa suojassa minä kai olen täällä kotona, kuin siellä rokotuspaikassa puolivuosittain jonottamassa uuttaa piikkiä. Jos ottaisin nyt yhden rokotuksen, missä vaiheessa uskaltaisin sitten sanoa, että jaa no en minä enää jaksa kymmenettä kertaa sitä ottaa, tulkoon se tauti sitten jos tulee. Jos taas satun sen taudin saamaan, parempi kai sairastaa se nyt, kun vielä on olemassa lääkkeitä ja hengityskoneita pahan tapauksen varalle, ja saada elinikäinen vastustuskyky, kuin sitten vähän myöhemmin, kun koko yhteiskunta on sortunut tautiin, kuten pahimmissa "ennusteissa" ehkä kuvataan.



Ja joo, en osaa ajatella että kuolemin välttämättä olisi niin paha asia. Kaikki kuolee joskus, osa aiemmin osa myöhemmin. Surullista kuoleminen on silloin, kun se olisi hyvin helposti vähillä resursseilla voitu välttää (esim. se yksi kuollut lapsi, joka olisi vältetty ehkä paremmalla tiedottamisella tai paremmalla terveyskeskusjärjestelmällä, jotta apua olisi saanut).