Helvetin hyvin menee

auttaa tää niin ettei tunnu ihan niin pahalta

Kyllä elämä kantaa vaikka nyt ahdistaa.

joskus ehkä ja vauva-aika hurahti ohi, mutta en mä nyt just keksi muutakaan, en jaksa enää itkeä ja oksentaa päiviä ja öitä läpi.

Toivottasti vauvalla todella on hyvä hoitaja.

aivan varmasti saa sieltä apua!

on sillä hyvä hoitaja



oon käyny mielenterveystoimistossa siitä asti ku mie s lähti, mutta siellä pitäs saada istua aina ettei ahdistais näin vitusti



lääkitystä vois kai jossain vaiheessa miettiä, nyt ainakin imetän vielä, se vähän lohduttaa etten olis muka niin paskana ja huono äiti



siis imetän kun en ole juonut



en juo päivällä enkä joka ilta



vituttaa silti

ainoastaan häneen. Huolehdi lapsestasi.

oon ollu tosi normaali ja hyvä ja tavallinen mutta se kun mies lähti hajotti mut ja ei jaksa enää kiinnostaa



no vähän täytyy tiettyjä kulisseja pit äyllä että menis muka hyvin mutta oikeesti oon niin romuna ja kaipaan sitä paskaa vaikka tiedän että se on mennyt ja hyvä niin, valehteli ja petti ja ties mitä ja tekee sitä tuolla jossain jonkun kanssa edelleen ja pettää mun kanssa välillä ja sekin vituttaa että aina suostun ku mikäkin lammas sille kun se soittaa



pitäs bvaan saada repsätyä itteni irti täst äni vois ehkä joskus alkaa parantuakin tuo sydänsuru ku se ei kävis, lapsi sitäei niin kiinnosta, 2 kertaa nähnyt sen, ekrran otti syliin hetkeksi.

vapaaehtoisesti jättää kolmeviikkoisen hoitoon, jotta voisi ryypätä. Tällainen äiti ei voi olla hyvä äiti. Kannattaisiko ap harkita adopitoon antamista. Lapsesi saisi hyvän ja rakastavan kodin.

tulee vaan aika surku näitä lukiessa, syyttömät joutuu aina kärsimään...

mutta seuraava päivä onin siytten kahta vaikeempi ja itkuisempi, kaipaan silti niin ja toivon jotenkin todella lapselisest iettä se tulis takas ja muuttuis ja sanois että tuo vauva /raskaus vaan alkoi ahdistaa ja hän sekosi ja nyt haluaakin meidät niinkuin ennen



no ei tule tapahtumaan, tiedän järjellä mutta sydän hutaa vaan ikävänäsä

oikeasti ymmärrä. Olet jotenkin päästäsi vialla. SINULLA ON NYT LAPSI, joka tarvitsees sinua sataprosenttisesti. Kuinka voi ja kehtaat itkeä jonkun miehen perään. Ihan oikeasti skarppaa. Olet saanut jotain todella arvokasta. Kerää nyt hyvä ihminen ylpeytesi rippeet ja unohda huono mies. Ala paneutua suhteen luomiseen vauvasi kanssa.

ole ystävällinen ja ajattele lastasi niin että annat sen sijaiskotiin, oikeaan perheeseen, vaikka siihen saakka kunnes olet taas kunnossa? siten tekisit todella hyvän teon lastasi kohtaan. Voisitko ajatella?

ihmiset lapsia hankkivat.

Eikös se ole parempi että 3 viikkonen on hoidossa jos äiti ratkeaa ryyppäämään.

Tsemppiä sulle ap! Taidat kärsiä läheisriippuvuudesta.

mutta mun mies jätti mut loppuraskudesta ihan täysin yllättäen ja nyt sillä on uusi uljas elämä ilman mua ja vauvaa



olenko sitten ehkä läheisriippuvainen, voi ollakin, mutta kaipaan mun miestä ja mun elämää mikä vielä esim 6kk sitten oli ja kaiken piti ola hyvin ja tula vauva jota pitkään yritettiin ja meidän elämä oli normaalia alkoholitonta aikuisten ihmisten elämää, moni varmana kadehtikin miten hyvin meillä menee



no totuushan löytyikin istten yllätten jostain muualta ja nyt mä oon yksin vauvan kanssa ja itken että miten tämä voi ola mahdolista ja en voi uskoa että tämä on edes tapahtunut



ensimmäinen kuukausi meni ihan sumussa ja sitten alkoi itku ja nyt ahdistaa ja kaipaan ja valitettavasti tä kipu on pahempaa kuin alussa koska mun järki alkaa jo sanomaan ettei se tule takaisin ja vaikka tuliskin niin eihän sitä enää voisi edes ottaa kun on liikaa loukannut mua, miksi silti sattuu



pitäiskikö erosta toipua kuukaudessa vaikka? tosin huonompaan mä nyt kyllä meen jos alan ihan kunnolla juomaan, raskaana ollessa en siis juonut yhtään, itkin vaan ja itkin ja itkin ja laihduin monta kiloa



tiedän että tämä on huono ratkaisu mutta turruttaa kipua, mä en jaksa enää itkeä joka jumalan päivä

Viinassa on vaan se huono puoli, että se kuluttaa loppuun kaikki hyvänolon hormonit eli serotoniinin ja seuraavana päivänä on jo siitäkin syystä aina masentunut olo, vaikka ei olisi edes krapulaa.



Eli ei passaa kauhean hyvin yhteen, jos muutenkin masentunut olo. Harkitse ihan vakavissasi mielialalääkityksen aloittamista, ei niitä tarvitse ikuisesti syödä. Jos pääsisit niiden avulla tämän vaikeimman yli ja voisit paremmin keskittyä ihanaan vauvaasi. Joitakin mielialalääkkeitä voi muistaakseni jopa imettävät äiditkin käyttää. Puhu psykiatrin (=lääkärin) kanssa tästä siellä mielenterveystoimistossa pikaisesti!



Toivotan sulle aivan kamalasti tsemppiä ja koeta nauttia pienistä onnenhetkistä vauvan kanssa!

Unohda viina ja ala rakentaa itsetuntoasi esim. terapeutin avulla tai jonkun hyvän ystävän :-) Jonain päivänä mies saattaa ymmärtää miten arvokasta menetti sinussa ja vauvassa, tai sitten ei. Missään tapauksessa hän ei kuitenkaan voisi olla kaipaamasi mies/isä, jos jätti sinut vauvan kanssa kahdestaan. Pääset siitä yli! Aivan varmasti!



Kuuntele Juha Tapion biisi "kelpaat kelle vaan" :-)

Koeta tsempata ja saada itsesi kuntoon. Tiedän, helppo sanoa, mutta ei niitä vaihtoehtojakaan oikein ole. Ajattele vaikka, että ne miehen hyvät ominaisuudet ovat läsnä siinä vauvassasi ja ne pysyvät mukana aina.