Helvetin hyvin menee

Te ette voi tietää, mitä itse tuossa tilanteessa tekisitte! Älkää nyt taas tuomitko ihmistä, joka koettaa vaan selvitä eteenpäin!



Ap on hyvä äiti, koska on hommannut hoitajan lapselleen. Ja kirjoittihan hän, ettei aina juo.



Ja ap.. Koeta päästä yli.. Näytä itsellesi, että pärjäät. Astu ovesta ulos ylpeydellä ja totea että kukaan mies ei voi tehdä sulle enää pahaa. Nauti lapsestasi (mikä tietysto voi olla välillä vaikeaa, kun muistuttaa aina isästään), mutta se on se juttu, johon elämäsi tulee perustumaan seuraavat ainaki 20 vuotta.. =)



Ilmeisesti miehesi oli aika surkea. Laita paperille hänen hyvät ja huonot puolet. Ole rehellinen itsellesi. Mieti niitä tuntoja, mitä hänen huono käytös on saanut sinut kokemaan. Esim. haluatko valvoa öitä, että kenenkähän vieressä se ukko makaa? Onkohan se liian päissään, kun tulee ja alkaa taas riehumaan? jne.



Terveisin: paskasta miehestä eronnut, ihanan saanut.. =)

jonkun miehen perään kun sulla on nyt oma lapsi maailmaan saatettuna?!

Koittasit nauttia ja pitää huolta siitä lapsesta mikä tärkeintä maailmassa!

Alkoholi ei ole ratkasu mihinkään, sulla on huomenna varmasti vielä paskempi olo.

En ymmärrä näitä unohda mies-tyyppejä. Aivan kuin mies ei merkitsisi mitään. Tietenkin vauva on rakas, mutta eikö just tuossa tilanteessa yleensä mies ole se tukija? Toivottavasti sinulla on muita ihmisiä lähelläsi. Hae apua itsellesi. Halauksia ja voimia.

olet todella masentunut. Tuo viinalla turruttaminen ei johda mihinkään hyvään. Mene vaikka päivystykseen tai johonkin ja pyydä masennuksen takia apua. Osastojakso voisi tehdä sinulle ja vauvalle siinä sivussa hyvää. Kaikkea hyvää teille!

Ikävä tilanne.

Nyt keksit itsellesi jotain tekemistä. Siis ihan mitä vaan. Menet vaikka kirpputorille ja ostat jonkun vanhan tuolin ja "uudistat" sen tai alat kutomaan tai askartelemaan. Aika on ainoa mikä parantaa, mutta tekeminen helpottaa.

jos kerran vedät pään täyteen jos vauva on hoidossa ja luulet että se sua helpottaa. Kyllä vauvaa muutkin voi hoitaa kuin äiti. pari kertaa kuussakin voit käydä jossain baanalla jos vauvalle löytyy hoitaja

Ilmoitti vaan, ettei ole valmis perhe-elämään minun tai kenenkään muunkaan kanssa. Sanoi, ettei halua tavata minua tai lasta. Vauva sai alkunsa kondomin käytöstä huolimatta, mutta siltikin mies syytti minua siitä, että olin tullut tahallani raskaaksi.



Ekat kuukaudet luulin, etten selviä hengissä. Ikävä oli kova ja vieläkin jokaisena päivänä itken ikävääni. Toivon, että mies järkiintyisi ja palaisi takaisin. Ei minun takia, vaan vauvan takia. Valitettavasti näin ei tule tapahtumaan. Uskoni olen menettänyt, mutta toivoa en. Ehkä sekin menee joskus...



Tapaako vauvan isä lasta? Minulle olisi ollut parempi, jos mies ei tapaisi. Ei tavannutkaan tätä aluksi, mutta nyt on tavannut muutaman kerran (vauva 1 v). VAuvan takia olen yrittänyt kestää, vaikka tapaamisten jälkeen ikäväni voimistuu taas potenssiin sata.



Minulla on ollut se onni, että sain ihanan ja helpon vauvan. Hän on ihan isänsä näköinen ja luontoinen, mutta en rakasta häntä siksi, vaan hänen itsensä vuoksi.



Huolehdi itsestäsi. Liiku, käy perhekerhoissa yms. Älä jää neljän seinän sisälle! Minä en olisi selvinnyt ilman MLL:n perhekahvilaa, vaikka siellä täydellisten kotiäitien keskellä olenkin kummajainen.

en mä usko että mies tulee lasta juuri tapaamaan, hänellä on nyt uusioperhe ilmeisesti eli (tämänhetkisellä) naisella on pieniä lapsia ja kai sitten tapaa heitä vaan,



kyllä mun oli helppo olla eilen kun olin juonut, ei voi mitään mutta niin se vaan vei sen pahimman kivun, vähän niinkuin ilokaasu synnytyksessä ;). Synnytyksessä jossa mies muuten oli puhelimitse tukenani kun ei päässyt lähtemään uuden "perheensä" luota millään luontevalla selityksellä tai sitten ei vaan halunnut, ihme sentään että soitti kun laitoin sen sata viestiä että mua viedään nyt saliin. Ei kyllä tullut meitä katsomaan kun kotiin vasta reilun viikon päästä, ja minun pyynnöstäni, ilman tuomisia tietysti vaika sanoin toivovani edes jotain pientä kivaa (tiesin ettei tuo, kunhan sarkasmia yritin vääntää) :D



No, vauva tulee kohta kotiin ja mulla kaikki ainakin nyt ihan ok, viime yö oli hyvää terapiaa itselleni, kelailin juuri kuten neuvoitte että mitä hänessä edes menetän, no paljon plussia tuli kyllä, mutta ne on ns vanhoilta ajoilta eli ennen miehen pettämisiä jne, miinuksia ei vanhoilta ajoilta juuri kertynyt mutta sanotaan viimeiset puoli vuotta oli oikeastaan pelkkää ISOA miinusta,



miksi mä silti kaipaan, sama kuin tuolla toisella joka jätettiin raskausaikana, tiedän ettei mies enää ole sama eikä luoksemme ole muutenkaan palaamassa, mutta toivon silti salaa, on se sydän hupsu raukka :/



Kiitos herättelyistä ja kannustuksesta kaikille, en mä vauvaani pois anna, rakas tuo on vaikka musta nyt tuntuukin eron takia pahalta, kai se on normaalia surra kun yhdessä piti kuitenkin tämä vauva-aika elää perheenä ja rakastaa toinen toistaan aina ja ever-after ;)



Sellainen ongelma mulla on etten halua lähteä kauas kotoa, en keskustaan enkä ns isoille kaupoille, pelkään että törmään mieheen ja hänen uusioperheeseensä tai miehen kavereihin tai vanhempiin, hekin katkaisivat välit minuun vauvan synnyttyä, mies jotain heille kai sepitellyt tai sitten ovat päästään vialla hekin :/



No, kyllä tää varmaan tästä..joku päivä, ja onneksi mulla nimenomaan on tuo vauva, yksin jos makaisin täällä ja surisin niin ei hyvää päivää, varmaan lähtisi järki ja henki.