Miten toimii kaksikerroksinen koti lapsiperheissä ?

Onhan se hankala, kun aina on tavarat vaarassa kerroksessa (meilla 3 kappaletta...) ja sitten pitaisi saada yhtaaikaa pyykkikori ja 1-vuotias kolmanteen kerrokseen... Ja puhelin soi alhaalla jne.



Mutta kylla sita parjaa, ei se kohtuuttoman hankala ole.

Kyllä 1-taso on meidän juttu enemmän. Se riippuu varmasti siitä, missä kerroksessa huoneet ovat. Esim tässä on sillai kätevästi että alakerrassa on keittiö, olohuone, lastenhuone sekä WC/suihku/pyykkikone eli päivisin olemme tässä alakerrassa. Yläkerrassa on sauna ja makuuhuone. Omat vaatteet ovat yläkerrassa joten joskus niitä joutuu hakemaan sieltä.

Portaat ovat kiinnostaneet mutta ilman muuta portit on oltava niin ylhäällä kuin alhaalla. Ja meillä ainakin kaikuu niin hyvin yläkertaan kaikki että en sanoisi että mitenkään hyvä asia 2-tasoinen koti on.

Ovat kaikki oppinu tosi nopeesti kulkeen portaissa nätisti ns pylly edellä alas. Tän neljännen lapsen kohdalla sit laitettiin portti. Muksu oli koko ajan menossa portaisiin kun muutkin kulki siitä. Niinpä otimme portin pois ja muutaman päivän kiikkuilun jälkeen pikkuinen kyllästyi. tiesi mitä siellä ylhäällä on. Ja niinpä sitten annettiin kulkea vapaasti portaissa. Tietysti vähän perään kattoen ettei tipahda mutta ei komennettu pois portaista. Nyt on 1v ja 5kk ja osaa hienosti kulkea portaissa yksin!

mutta nyt lapsen myötä olen alkanut tajuta sen 2-kerroksisuuden pointin. Tässä kämpässä saa koko ajan ravata taaperon perässä vahtaamassa, missä se menee ja mitä se tekee/syö/lyö/repii, eikä ehdi oikein tehdä omia hommia. Jos olisi erikseen alakerta, jossa vaikka keittiö ja olkkari, olisi helpompi käydä välillä keittiöstä kurkkaamassa lapsiturvallisessa olkkarissa mitä tapahtuu; ja taas kun oltaisiin ylhäällä, voisi pyykkihommista seurata puolella korvalla mitä taapero puuhaa lastenhuoneessaan. Nyt jos laitan pyykkejä pois eikä lapsi satu olemaan viereisessä keittiössä tai eteisessä, voin vain arvailla, saavatko olkkarin kasvit kyytiä tai kissat muovimukista päähänsä, vai syökö taapero ehkä meikkisieniäni makuuhuoneessa. Koko kotia(mme) ei voi lapsiturvallistaa, ja toisaalta kaikkialle on kissoilla oltava pääsy. Siksi olen alkanut hieman haikailla 2-kerrosratkaisun perään... vaikka tykkäänkin tästä 1-tasoasumisesta muuten enemmän.

Tosin lähes kaikki toiminnot löytyvät katutasosta, kellarikerroksessa vain at, khh, kattilahuone, öljysäiliöhuone, mieheni radiohuone, pukuhuone, pesuhuone ja sauna. Esikoinen vasta tuloillaan mutta emmeköhän pysty elämään...

Onhan noita rappusia ollut yksi maailman sivu.

Meillä kämppä kolmessa kerroksessa. Porttia käytettiin pahin vaihe, lapsen ollessa 8-10 kk. Pyykkien kanssa kyllä ravaan, mutta pysyypä perä timminä;).