Oletko törmännyt ihmiseen, joka ei puhu omaisuudestaan sen takia

minäkin mielummin puhun sillälailla kun rahaa ei olisi kuin siihen mitä juuri vaaditaan, koska ollaan menetetty hyviä kavereita, kun ovat tienneet meidän taustoja. Ei olla heille mitenkään oltu ilkeitä, vaan ihan tavallisia kavereita, mutta ollaan kuultu muualta juttuja, että ovat alkaneet puhua meistä siihen sävyyn, että ne porvarit, ja kai taas on uusi auto jne...

tosi kummallista, kun ihan tavallisilla autoilla ajellaan ja eletään ihan normaalia elämää. Ei se tarkoita sitä, että jos on rahaa, on automaattisesti erilaisia ihmisiä.

Joskus hävettää että omistamme niin paljon ja jos joku kyselee yritän vähätellä asiaa. Pankinhan ne on kun on lainaa niin paljon. . . En haluaisi saada leuhkan mainetta.

Juuri se että on sitten niin erilainen vaikka on rahaa häiritsee. Me ollaan ihan tavallisia. Tykätään hevimmästä musiikista ja eletään rennosti! Lapsetkaan ei saa kaikkea mitä haluavat.

En sen paljoudesta enkä sen vähyydestä. Minua ei myöskään kiinnosta muiden ihmisten pankkitilin saldo. Sanokaa mitä ssanotte, mutta minun mielestäni rahasta puhuminen on moukkamaista.

Ihan turha tehdä tarkoituksella muita katteellisiksi.

Mutta olen törmännyt eikä se kai mitenkään kummallista ole. Pikemminkin ihan ok. Ei jaksais kuunnella, koska tosi tylsä aihe. Kyse ei ole kai vaan kateuden pelosta vaan myös siitä ettei todellakaan huvita.

Mieluummin olen ihan hiljaa, kun ei kukaan tuollaista yleensä kysele. Itse asiassa en ole edes miesystävälleni kertonut! Vielä. Ehkä sitten jos muutamme yhteen ja hänelle tulee paineita siitä, millaiseen elintasoon meillä on varaa.

Ei omaisuudesta useinkaan ole tarpeen puhua, mutta on silti todella typerää, että jos jonkun varallisuus sitten jostain syystä tulee puheeksi, se on suomalaisten mielestä automaattisesti leveilyä. Täällä ollaan niin kateellisia ja katkeria rikkaammille, että raivostuttaa. Leuhkimista ei kaipaa kukaan, mutta enemmän inhoan kateellisia sitruunanaamoja.

ja immuuni kaikenmaailman paskanjauhantaa vastaan. Eli sinuun ei suunnitelleen satu, vaikka lapsesi hakattaisiin, miehesi kuolisi ja talosi räjähtäisi. " Kun sehän on niin rikas" .

tarkoitan lähinnä että halusit sitten sen kertoa ;-)



Ja et puhu koskaan siitä mitä sinä omistat..

t.17



en siis tarkoittanut vähätellä omaisuuttasi vaan huvitti se että kuitenkin kerroit..

En tietenkään tiedä missä " piireissä" sinä liikut, mutta normaalisti kaverini asuvat ASO-asunnoissa, johon muuttamista varten ovat säästäneet rahaa melko kauankin. Ja sen voin sanoa, etteivät nuo krs-taloasunnot edes ole keskeltä Kaivaria à 300m2.

Yritän tosin olla puhumatta, mutta välillä tällainen köyhien olojen kasvatti on niiiin iloinen kun enää ei tarvitse joka penniä laskea ja on jopa omaisuutta, ettei millään meinaa pystyä pitämään syytä kiinni. Jos jollekin kerron, niin kerron siksi että ystäväni jakaisi iloni. Tuskin ystävä kateelliseksi tulisi, etenkin kun olen aika avokätinenkin. Maksan esim aina vähävaraisen opiskelijakaverini ravintolalaskun jos ollaan esim. syömässä jne.

Koskaan en ole minäkään pankkitilin saldoa kenellekään kertonut, en omistamieni talojen hintaa tms.



Mutta puheeksi on toisinaan tullut, esim kun vuokraan asuntojani, että minulla sellaisia on.



Joskus vain vaikeaa, kun ei saisi puhua mistään kenellekään, ettei joku olisi kateellinen. Mutta toisaalta pitää taas vähätellä ja ehkä valehdella omaisuutta tai jonkun hintaa, ettei joku pitäisi leuhkana mua joka rahoilla leveilee.



Ja sitten mua kummastuttaa, että miksi köyhät saa höpötellä heidän rahoista ja ylpeilevät sillä, että joutuvat elämään 10e viikkobudjetilla tai tilillä on 3,68 euroa. Eli sellaisia asioita pidetään hyvänä ja köyhät saavat puhua rahoistaa, mutta varakkaammat ei saisi puhua rahoistaan.



Mekin ollaan ihan tavallisia ja normaaleita ihmisiä, vaikka sitä omaisuutta onkin. Kuten viestin 6 kirjoittaja kertoi. Ihmisillä on joskus kummallisia olettamuksia varakkaista ihmisistä, jotka eivät todellakaan pidä (kaikkien kohdalla) paikkaansa.



Ihmeellistä ja vaikeaa, oli rahaa tai ei.

Tai että soittaisin ihmisille, jotka tunnen. Tai laittaisin lehteen ilmoituksen.

ja epätasa-arvoiselta. Mieluummin menen vähävaraisen kaverin kanssa sellaiseen mestaan, jossa molemmat voivat ottaa jotain joutumatta konkurssiin, alemmuudentunteen tai kiitollisuudenvelan valtaan.

Voin myöntää sen.



Koska itse joudun kituuttamaan eikä tälle loppua näy, niin en halua kuulla kuinka tuttavani tekevät taas rahaa siellä ja täällä.



Ystävät on silti ystäviä, NIIN kateellinen en sentään ole, että se vaikuttaisi väleihin.

" onneksi ei ole noita huolia kun on RAHAA" ... Se olisi todella tahditonta.