En oikein tajua keskenmenoa surevia

1

[quote author="Vierailija" time="13.10.2005 klo 11:17"]

Jos siis keskenmeno on suht alussa.

Kun samat ihmiset ovat kuitenkin sitä mieltä että abortin voi tehdä, ainakin hyvällä syyllä, koska kyseessä ei ole vauva vaan solumöykky.

Mutta sitten kun raskaus on toivottu niin se solumöykky onkin oma rakas kuollut lapsi.

Sorry, mut en oikein ymmärrä ja toivottavasti en loukannut ketään.

[/quote]Miten niin samat ihmiset? En suhtaudu aborttiin noin ja minulle keskenmeno viikolla 12 oli suuri suru ja järkytys. Tuskin olen ainoa laatuani.

Kuka vittu nostaa vanhan ja bugittavan keskustelun?

En tiedä kuka v...u mutta mitä tarkoittaa bugittava?

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:35"]

Kuka vittu nostaa vanhan ja bugittavan keskustelun?

[/quote]Aika paljonhan täällä on vuosia vanhoja aloituksia, oisko sama tyyppi joka kerta niitä nostelemassa. Ne on kurjia kun aloitiksessa joku kysyy jotain -ihan asiallista- ja porukka sit vastailee tosissaan eikä huomaa et ketju onkin 3-8 vuoden takaa :(

Kai mäkin olen sitten outo... sain keskenmenon rv 16 enkä sitä mitenkään suuremmin surrut. Tokihan se pari päivää itketti ja oli vaikea ajatella, että lasta ei tulekaan silloin mutta olen kohdannut elämässäni paljon suurempiakin suruja eikä tämä minua sen kummemmin järkyttänyt, Hyväksyn myös abortin.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2005 klo 11:17"]

Jos siis keskenmeno on suht alussa.

Kun samat ihmiset ovat kuitenkin sitä mieltä että abortin voi tehdä, ainakin hyvällä syyllä, koska kyseessä ei ole vauva vaan solumöykky.

Mutta sitten kun raskaus on toivottu niin se solumöykky onkin oma rakas kuollut lapsi.

Sorry, mut en oikein ymmärrä ja toivottavasti en loukannut ketään.

[/quote]

Et loukannut. Kunhan minäkin ihmettelen.

Surin kyllä suuresti keskenmenoani v. 2001. Pääsin kunnolla sen yli vasta saatuani elävän lapsen v. 2011 eli hetki siinä vierähti. En kuulu kuitenkaan abortin kannattajiin enkä käytä missään vaiheessa raskautta termiä solumöykky. Siinä kohtaa ap:llä on hutiarvio, että samat ihmiset eivät välttämättä kuulu molempiin hänen mainitsemiinsa ryhmiin. 

ap

todellakaan ajattelisi, että se on vain solumöykky, jolla ei ole mitään väliä.

Kyllä ne on ihan ERI ihmisiä ne...

ja yksi raskaus meni suht alussa kesken. Pettymys oli kova, ja toki sitä surin. En tuomitse muiden tekemiä abortteja kuten en juuri muitakaan tekemisiä. Minusta nämä eivät ole risitiriidassa keskenään.

Jos tuomitsisin muiden abortit, ymmärtäisitkö silloin keskenmenosuruni ?

Vierailija:

ja yksi raskaus meni suht alussa kesken. Pettymys oli kova, ja toki sitä surin. En tuomitse muiden tekemiä abortteja kuten en juuri muitakaan tekemisiä. Minusta nämä eivät ole risitiriidassa keskenään.

Jos tuomitsisin muiden abortit, ymmärtäisitkö silloin keskenmenosuruni ?

kyseessä oleva henkilö ryhtyisikään epäkypsänä vanhemmaksi. Aborttiakin voi surra. En tarkoita katumista, vaan surua potentiaalisen ihmisen takia. Elämä ei ole mustavalkoista. Jos jollakulla on sellainen elämäntilanne, ettei aborttia tartte koskaan edes harkita, hyvä heille. Mutta elämä ei ole aina ideaalia ja pahojakin asioita tapahtuu hyvillekin ihmisille. Olen itse kokenut useamman keskenmenon, omia lapsiakin löytyy... Olin aina ennen pro life, mutta raiskaus sai arvoni ylösalaisin. Pro choice siis nykyään ja " syntinen" nainen, kun abortinkin teettänyt. Itse kuitenkin uskon, että tämä abortti suojeli elämää siinä, että pari pientä lasta ei menettänyt äitiään itsetuholle tms. kamalaa.

keskenmenon saaneet kehtaavat sanoa vauvansa esim kätkytkuoleman tai sairauden tmv kautta menettäneelle ,että tiedän miltä sinusta tuntuu, olen itsekin menettänyt vauvan. Siis eihän keskenmeno nyt kuitenkaan ole yhtään sama asia kuin jo synnytetyn vauvan kuolema. Ja mielestäni sekin on aivan eri asia, menettääkö vauvan 10+2 viikolla tai sitten 39+2 viikolla.



T: Ei ap ja joka itse sai keskemenon myös, mutta en sitä voinut sanoa surreeni. Lähinnä olin harmistunut että raskaus ei edennyt

niin onhan se eri asia menettää syntynyt lapsi kuin vasta pieni alkio. Mutta kukin kokee asiat omalla tavallaan. Jollekin on jo maailman loppu kun kuukautiset alkaa eli hedelmöitystä ei ollut vielä edes tapahtunut.

Eihän noita asioita voi verrata todellakaan keskenään.On ihan eri asia menettää 3 vuotias lapsi kuin syntymätön.Mutta menetyksiä molemmat.Kyllä jokaisella on oikeus surra km ja selvitä siitä omalla tavallaan.Itse km kokeneena voin vakuuttaa,et AP kun tulee päivä et koet km MIELIPITEESI MUUTTUU!!!!!!

Jos on toivonut lasta vuosia ja (ehkä keinoalkuisesti) vihdoin saanut sen kaivatun plussa, on km tosi kova paikka. Saattaa olla kovempi kuin niille, jotka on helpommin tulleet raskaaksi ja voivat ehkä luottavaisin mielin ajatella, että ei nyt, mutta ehkä ensi kerralla.

mutta hyväksyn myös abortin. Ite varmaan jos joutuisin sellaisen tilanteen eteen et vauva (sikiö) tai miksi sitä kutsuukaan, todettaisiin niin pahasti elin kelvottomaksi ettei tulisi selviämään elämästä, Tekisin abortin. Tietenkin tulisin sitäkin suremaan ja miettimään jonkin aikaa.

Tiiän et toi kesken meno on jus luonnon oma keino karsia heikot pois, mut on se silti surullista kun lapsi ois toivottu.

Sitä mikä olisi voinut olla, jos asiat olisivat menneet toisin.

Jokaisen elämäntilanteen olen ottanut niin, että elämä koulii. Aborttia surin eniten, koska en siinä elämäntilanteessa nähnyt muuta mahdollisuutta. Näin jälkeenpäin ajattelen, että olisin selvinnyt sittenkin lapsen kanssa yksin, mutta silloin olin niin pelokas, että en osannut muuta.

Keskenmenoja en osannut surra, koska tiesin, että parempi niin, koska lapset eivät olisi olleet terveitä jos raskaudet olisi mennyt loppuun asti.