Kadotuksesta.

Toisaalta, Raamatun mukaan kukaan ihminen ei ole riittävän hyvä eikä pysty elämään niin hyvin että kelpaisi Jumalalle. Siksi täytyy turvautua Jeesuksen sovitustyöhön, vain sitä kautta voi välttää kadotuksen. ELi ainoastaan uskomalla pelastuu, ei elämällä " hyvin" ...

Ei ole väliä, miten on elänyt tai mitä tehnyt, jos uskoo Jeesukseen. Tästä hyvä esimerkki ryöväri ristillä.



Oikeastaan ajattelen, että ryöväri tai murhamies, joka tietää tehneensä väärin, on paremmassa asemassa kuin kunniallinen, " hyvä" ihminen, joka ei tarvitse Vapahtajaa.

mutta tarkoitin lähinnä sellaista paatunutta rikollista tai murhamiesta joka ei kadu tekojaan milläänlailla ja sitten jotain ihmistä joka ei joko usko ollenkaan Jumalaan tai etsii Häntä koko elämänsä kuitenkaan " löytämättä" . Ajattelen tässä lähinnä tuntemiani ihmisiä jotka eivät harjoita uskoaan millään lailla että voivatko he olla samalla viivalla viimeisellä tuomiolla.

Raamatun mukaan ymmärtääkseni asia on noin kuten jo vastasin. Siis en kertonut omaa mielipidettäni siitä, kenet minä päästäisin taivaaseen..

Ja se on Pyhän Hengen pilkka. Kuulemieni tulkintojen mukaan tämä tarkoittaa kuta kuinkin sitä, että ihminen tekee tietoisen valinnan hyläten Jumalan kutsun ja paaduttaen sydämensä.



Käsitykseni mukaan Jumalan silmissä ei ole suuria ja pieniä syntejä - kaikki synnit ovat yhtä kadottavia. Meistä jokainen tappaa joka päivä, koska Jeesuksen sanojen mukaan jo pelkkä vihainen sana on tappamista.



Näin ollen siis kunniallisen elämän elänyt ihminen, joka ei ole ottanut Jeesusta vastaan, on samalla viivalla paatuneen rikollisen kanssa (joka siis ei ole ottanut Jeesusta vastaan).



Mitä tulee etsivään ihmiseen, niin minä uskon että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Varmasti ei Jumala hylkää etsivää ja kaipaavaa sielua.

Voiko todellakin? Tottakai voi. Ei tämä asia ole ihmisen mielipiteistä kiinni, vaan Hänen, joka on suunnitellut maailmankaikkeuden. Hän tietää mitä tekee.



Ihminen joka yrittää näyttää muille että on hyvä, on itse asiassa mitä suurin syntinen. Koska ihminenhän ei ole oikeasti hyvä itsessään. Hyvyyttä näyttelevä on valehtelija.

AllisenAsi:

Ihminen joka yrittää näyttää muille että on hyvä, on itse asiassa mitä suurin syntinen. Koska ihminenhän ei ole oikeasti hyvä itsessään. Hyvyyttä näyttelevä on valehtelija.

Tarkoitatko tällä jonkinlaista tekopyhyyttä, vai sitä, että ihminen, on hän millainen tahansa (rakastava, myötätuntoinen, epäitsekäs, auttavainen...) on suuri syntinen, koska hän _yrittää näyttää_ hyvältä? Mitä jos ihminen ei yritä yhtään mitään, vaan on sydämestään hyvä ja myötätuntoinen?

Tiedän, että kristinuskon dogman mukaan kukaan, joka ei oppia tunnusta, ei pelastu, mutta ulkopuolisen näkökulmasta tuo ajatus on aika älytön.

zkelvin:

AllisenAsi:

Ihminen joka yrittää näyttää muille että on hyvä, on itse asiassa mitä suurin syntinen. Koska ihminenhän ei ole oikeasti hyvä itsessään. Hyvyyttä näyttelevä on valehtelija.

Tarkoitatko tällä jonkinlaista tekopyhyyttä, vai sitä, että ihminen, on hän millainen tahansa (rakastava, myötätuntoinen, epäitsekäs, auttavainen...) on suuri syntinen, koska hän _yrittää näyttää_ hyvältä? Mitä jos ihminen ei yritä yhtään mitään, vaan on sydämestään hyvä ja myötätuntoinen?

Tiedän, että kristinuskon dogman mukaan kukaan, joka ei oppia tunnusta, ei pelastu, mutta ulkopuolisen näkökulmasta tuo ajatus on aika älytön.

Esitit ihan mielenkiintoisen ajatuksenjuoksun ja siksi ajattelin minäkin ottaa kantaa. Kristinuskon lähtökohta on se, että KUKAAN ihminen ei ole pohjummiltaan rakastava, myötätuntoinen, epäitsekäs ja auttavainen. Ainoastaan Jeesus on täyttänyt nuo kriteerit. Me ihmiset olemme ilman Jeesusta joka solulta synnin turmelemat.

Jeesus lausui ankarimpia sanojaan juuri tekopyhille ja näyttelijöille. Raamatun mukaan siis kaikki, jotka väittävät olevansa hyviä ihmisiä, ovat näyttelijöitä. Eli juuri se, ettei tunnusta Jumalan edessä syntisyyttään, on kaikkein suurin virhe ja synti minkä ihminen voi tehdä. Kristinuskon ja Raamatun mukaan ei ole sellaista vaihtoehtoa, että ihminen voisi olla pohjjimmiltaan kaikkea edellä mainitsemaasi (rakastava, myötätuntoinen jne.)

zkelvin:

Tarkoitatko tällä jonkinlaista tekopyhyyttä, vai sitä, että ihminen, on hän millainen tahansa (rakastava, myötätuntoinen, epäitsekäs, auttavainen...) on suuri syntinen, koska hän _yrittää näyttää_ hyvältä? Mitä jos ihminen ei yritä yhtään mitään, vaan on sydämestään hyvä ja myötätuntoinen?

Tarkoitin tällä sitä, että kaikki ihmiset ovat virheitä täynnä, vaikka he kuinka antaisivat itsestään edustavan kuvan muiden ihmisten silmissä. Ihminen ei voi hyvillä teoillaan ansaita Jumalan hyväksyntää, koska kaikki ihmiset kuuluvat langenneeseen sukukuntaan. Jos hyväksyntää yrittää omilla teoilla (=omavanhurskaus), se on kuin saastainen vaate Jumalan edessä.

Jeesuksen aikaan fariseukset yrittivät omilla teoillaan ja täydellisyyden tavoittelullaan sisälle taivasten valtakuntaan, mutta Jeesus muistutti, että ennemmin vaikka portot eli yleiset naisetkin menevät taivasten valtakuntaan kuin fariseusten kaltaiset uskonnolliset ihmistet. Yleiset naiset saattavat sentään tuntea itsensä likaisiksi päin vastoin kuin itseään täydellisenä pitävät ihmiset.

Tämä on ydin. Maailmassa on vaikka kuinka paljon uskontoja, joissa ihmiset hakevat harmoniaa omilla teoillaan. Sitten on luonnonkansoja, jotka eivät ole koskaan kuulleet, että pitäisi palvoa ylipäätään ketään, mutta kuitenkin he harrastavat omiin tekoihin keskittynyttä uskonnollisuutta. Miksi? Hyvä kysymys.

Raamattu sanoo: " Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Room 3:23.

Kiitos vastauksista, meikämami ja AllisenAsi.



Oma elämänkatsomukseni tarkastelee ihmistä vähän toisenlaisista lähtökohdista ja niinpä buddhalaisuuden harjoittajat tietoisesti harjoittelevat noita ihmisyyden parhaita ominaisuuksia, jotta ne sitten joskus tulisivat selkärangasta sen enempää asiaa miettimättä. Suurin ero tietysti asiassa on se, että me emme hae minkään jumaluuden hyväksyntää, vaan myötätunto, rakkaus ja epäitsekkyys on jotain, minkä vastalahjaksi ei odoteta yhtään mitään. Ei edes sen vastapuolen myötätuntoa, rakkautta ja epäitsekkyyttä, kiitoksesta nyt puhumattakaan.



Arvelin asian olevan jotakuinkin noin kuin kuvailitte. Mutta tarkoitus pyhittänee keinot: jos usko tekee ihmisestä paremman lähimmäisilleen ja kaikelle muullekin elävälle ja olevalle, niin ei ole tärkeää, minkä kautta tuohon päämäärään päästään.

....Tietää että että teidän mielestä ihminen joka esim. raiskaa ja tappaa lapsen, mutta katuu tekojaan on parempi ihminen kuin minä, joka en ole tehnyt pahaa kenellekkään ja elän onnellista elämää lasteni ja aviomieheni kanssa!!??!! Eikö Jumala todella rakasta kaikkia? Eikö Jumala päästä minua taivaaseen vain sen takia etten usko? Joudunko todella helvettiin? Ihmeellistä...Kyllä minun kuulemani mukaan Jumala on nimenomaan oikeudenmukainen. Raamattuhan on kuitenkin loppupeleissä ihmisen, ei Jumalan kirjoittama. Kunnioitan kaikkien uskoa ja uskon että se tuo monelle lohtua, joitain kommentteja on tosin vaikea ymmärtää.

lukiessani kirjoitustasi mieleeni nousi yksi jae raamatusta josta en pääse irti vaan se on laitettava tänne,



Matteuksen evankeliumi:

19:30 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi."

Ei syntien anteeksi saaminen ja uskominen tee ketään paremmaksi ihmiseksi. En minä ainakaan uskovaisena voi ajatella, että olen parempi ihminen kuin muut. Eikä se olisi Raamatun mukaistakaan. Raamattu sanoo selvästi, että ihminen pääsee taivaaseen yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen ansion tähden ja ihmisen omat hyvät teot ovat Jumalan edessä kuin saastainen vaate, eivätkä auta ketään yhtään lähemmäs taivasta. Jumalan oikeudenmukaisuuskaan ei ole aina välttämättä sellaista mitä me ihmisinä ymmärrämme oikeudenmukaiseksi. Monesti tuntuu omassakin elämässä, että itse kokee vääryyttä mutta silti Jumala on oikeudenmukainen, vaikka minusta tuntuis ihan joltain muulta. Jumalan viisaus on niin paljon ihmisymmärrystä korkeampi, että sitä ei voi järjellä käsittää.

Jos ei ole tarkemmin perehtynyt kristinuskon sisältöön, on varsin ymmärrettävää että tällainen kuulostaa omituiselta ja myös epäreilulta. Yritän vähän selittää kristinuskon perusteita.



Ensinnäkin: kukaan ihminen ei pääse taivaaseen siksi, että olisi parempi ihminen kuin joku toinen. Kaikki ovat samalla viivalla. " Kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat vailla Jumalan kirkkautta" , sanoo Raamattu. Joka ikinen ihminen maan päällä - niin minä kuin sinäkin - ovat rikkoneet joka ikisen Jumalan käskyn.



Otetaanpa esimerkki. Viides käsky kuuluu: " Älä tapa" . Moni voi ajatella, että ei ole rikkonut tätä käskyä. Jeesus vuorisaarnassaan täsmentää tätä käskyään sanoen, että jo pelkkä vihainen sana tai vihastuminen lähimmäiseensä on tämän käskyn rikkomista.



Kuudes käsky kuuluu: älä tee aviorikosta. Jeesus täydensi tätäkin käskyä vuorisaarnassaan sanoen, että jo pelkkä himoitseva katse toista sukupuolta kohtaan on huorin tekemistä.



Näin ollen Jumalan silmissä ei ole pieniä ja suuria syntejä - jokainen synti on yhtä kadottava. Jumala on oikeudenmukainen, mutta hän vaatii täydellistä puhtautta. Hän ei katso ketään sormiensa läpi. Hän ei ole laveamielinen, vaan vanhurskas ja ankara.



Jeesus eli täydellisen elämän ja täytti Jumalan lain joka kohdan. Joka uskoo Jeesukseen, saa omistaa tämän täydellisyyden. Jumala näkee hänet yhtä pyhänä, kuin poikansa. Eli vaikka ihminen eläisi kuinka kunniallista elämää, se ei hyödytä Jumalan silmissä mitään, ellei hän usko Jeesukseen.



Tästä hyvä esimerkki ryöväri ristinpuulla. Hän kuoli rikollisena, mutta koska uskoi Jeesukseen, pelastui. Sen sijaan faiseukset ja uskonnolliset johtajat, joiden elämä oli suorastaan esimerkillistä, eivät pelastuneet koska torjuivat Jeesuksen ja koettivat itse pyhittää elämäänsä.



Selvensikö tämä yhtään, mammukka?

Kyllä, Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Ihminen ei kuitenkaan rakastanut Jumalaa, vaan valitsi syntiinlankeemuksessa eron Jumalasta. Jumala ei halua pakottaa ketään olemaan lähellään, ja siksi hän antoi ihmisen valita itsensä ja käärmeen välillä.



Jumala kuitenkin lankeemuksesta huolimatta rakastiija rakastaa kaikkia ihmisiä niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa, ettei kukaan joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkissen elämän. Kaikki eivät vain halua tuota pelastusta ottaa vastaan. Eikä Jumala siihen väkisin ketään pakota.

Entäpä kun olen riparista saakka halunnut uskoa, mutta en vain pysty?

Nuoriso ohjaaja sanoi että oli vaikein kysymys koko sen isoskoulutus historian aikana.

Roomalaiskirje:

10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

kuuntelemaan tätä:



http://www.rkk-sansa.net/



Kannattaa aloittaa uudesta testamentista ja kuunnella ensiksi matteuksen evankeliumin selitys kokonaan. Jumalansanan kuuleminen tosiaan vaikuttaa uskon, kuten josefiinan laittamasta Raamatun paikasta kävikin ilmi.



Ja vielä: muista, että se, joka sanoo, ettet pysty uskomaan, on vihollinen! Jumalan ääni on aina kutsuva - se ei koskaan lähetä ketään luotaan.



Siunausta elämääsi! Rukoilen puolestasi.

Ensinnäkään mitään helvettiä ja kadotusta ei ole olemassakaan. Se on kristikunnan ja pappien keksintöä..



Kaikki menevät ihmiskunnan yhteiseen hautaan, jota kutsutaan myös Haadekseksi ja Seoliksi..



Hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.



Eli, sekä hyvää, että pahaa tehneet saavat ylösnousemuksen.



Tuomion ylösnousemuksen saaneita opetetaan tarttumaan kristillisiin Jumalan mittapuihin ja noudattamaan Jumalan lakia. Palvomaan Jumalaa koko sudämestään..



Jos ei käänny Jumalan puolelle, sitten kuolee ja jää hautaan ikuisiksi ajoiksi.. Ei Helvettiin !!

Syntisiä me olemme kaikki. Itse me emme pääse synnistä millään eroon. Onhan tuo nähty, lakia ei pysty ihminen toteuttamaan. Olisihan se hienoa, jos pystyisi elämään kymmenen käskyn mukaan ja pitämään ajatuksensa puhtaina ja siihen malliin.



Mutku ei onnistu.



Mikään uhri jolla synnit sais pois ei olekaan. PAITSI Jeesus, joka oli täydellinen uhri kun oli kerran Jumala - ja on. Kantoi syntimme ja sairautemme, kuoli puolestamme. Ja Hän elää.



Jos kerran synnistä tulee kuolema - synnin palkka on kuolema - ja ainoastaan usko Herraan Jeesukseen pelastaa, niin väitättekö Jumalaa valehtelijaksi siten että kadotusta ei ole? Eiväthän kaikki usko ja siis kumminkin osa joutuu helvettiin. Jumala on oikeudenmukainen, me vain näemme asiat meidän kannaltamme, mutta ajatelkaa Jumalan kannalta.