Lue keskustelun säännöt.
Puhelimella yhteydenpidosta lasten kaukana asuviin isovanhempiin.
19.01.2009 |
Vanhempani eli lastemme isovanhemmat asuvat 600 km päässä. Tapaamme pari-kolme kertaa vuodessa ja muuten olemme puhelinyhteydessä. Yleensä minä soitan heille kerran päivässä ja joinakin päivinä en ollenkaan.
Nyt alkaa tuntumaan siltä, että äitini ahdistuu soitoistani. Soitan usein väärään aikaan tms. Sanoinkin hänelle, ettei kai hän koe soittoja niin, että olisin liian riippuvainen hänestä, sillä siitä ei todellakaan ole kysymys. Olen jo ajatellut valmiiksi, että jos hän kuolee yllättäin, niin olenhan jo aikuinen. Kyse on hänen ja lastenlasten välisen suhteen ylläpidosta. Haluaisin kertoa hauskoista päivän sattumuksista, murheista ym ja vanhin lapsi haluaisi jutella mumminsa ja ukkinsa kanssa.
Mummi ja ukki ovat sitten liian vanhoja (70 v) olemaan kiinnostuneita?
Kommentit (9)
Itse ainakin ahdistuisin, jos äiti soittaisi joka päivä... Olisi vähän kyttäysolo.
Minä puhun oman äitini kanssa noin pari-kolme kertaa viikossa. Minusta tuokin on paljon, ei isovanhempiakaan nyt ihan jokainen kakan koostumus kiinnosta ;) Eikä tarvikaan kiinnostaa. Enkä yksipuolisesti vain kerro lapsista, vaan kyselen äitini omat kuulumiset ja olen kiinostunut hänen jutuistaan. En oleta, että "mummon" ainoa elämäntehtävä on olla valmiina mun lapsia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1-2 kertaa viikossa riittänee kuulumisten vaihtoon, toiki voi soittaa useammin, jos on jotain asiaa
Minua ärsyttää, että perheeni tai äitini ei ole "italialainen"., mutta onhan tähän sopeuduttava. Olen myös sanonut, että ei tarvitse vastata ja soitan uudestaan, jos jotain tärkeää, heti tai sitten vasta seuraavana päivänä, jos ei niin kiireellistä.. Voin soittaa joka toinen päivä isälleni ja joka toinen päivä äidilleni, joten onko tämä sitten liikaa yhdelle isovanhemmalle? Isäni kyllä pitää siitä, että saa jutella lastenlastensa kanssa, onneksi.
ap
Lapsenlapset soittelevat isovanhemmille n. kerran-pari kuukaudessa.
Omat vanhempani ovat ulkomailla ja käyvät Suomessa noin 3-6 kuukauden välien. Silloin lastenlapset näkevät isovanehmpia paljon, mutta muuten myös heille soitetaan n. kerran kuukaudessa eleli ole mitään ihmeellistä asiaa.
Koen, että ollaan läheisiä molempien kanssa, mutta emme silti ole tuon enempää yhetydessä.
Minusta soittelette aika usein, mutta jokainen tietysti tavallaan.
Keskustellaan myös siitä mitä on luettu, ketä tavattu ym.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita nyt irtautua vanhemmista jo.
Päivittäinen puhelu äidille on ihan liikaa. Kerran parissa kuukaudessa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas. Omat kummatkin ukit ja mummit ovat jo kuolleet ajat sitten, ja yhä heitä kaipaan. Olen nyt 48-v. Ei omia lapsia. Olen vammainen nainen. Mun äiti o jo 81-v, ja sillä o 3 tyttären poikaa, mun ison siskon poikia. Kyllä he pitävät yhteyttä ja tapaammekin suht usein, vaikka he asuvat Rovaniemellä ja me Oulussa. Vanhin poika opiskelee Oulun yliopistossa.
Minä soittelen yleensä kerran viikossa, ja nyt kun molemmilla on Skype niin viikonloppuisin soitetaan aina sillä.