Millainen äiti myy lapsensa käytetyt lelut?

Eihän kaikkea voi säästää, eikä se edes ole järkevää. Mieti! Jos lasta ei enää lelu kiinnosta niin miksi sitä pitäisi säästellä? Kiertoon vain ja rahoilla uutta tilalle. Onhan se jo ekologisestikin järkevää kierrättää tarpeeton tavara. Kun lapselle löytyy legoja säkeittäin ja runsaasti FP:n leluja niin en tosiaankaan aio niitä venäjälle lähetellä.

Ei tänne asuntoon mahtuis itse, jos kaikki lelutkin pitäisi säästää. Nyt olen myynyt ne lelut pois, joista lapsemme eivät oikeasti välitä pätkääkään. Eli just sellaiset komerontäyttäjät.

Vaikka äiti opettaisikin luopumaan, niin en kyllä rikkinäisistä leluista rahastaisi:) Se tuskin on kovin hyvä malli lapselle! Itsekin pienenä annoin ihan ehjiä ja uudehkoja leluja, johonkin keräykseen ja muutaman vuoden vanhana olin todella ylpeä muiden auttamisestani. Minusta ne rikkinäiset leut voi sitten, vaikka heittää roskiin tai antaa jonnekin Venäjälle tai vastaavaa, mutta että laittaa myyntiin, no se on jo aika epätoivoista:)

Ja ovat kovin tyytyväisiä lahjoituksista. Leluja kuulemma häviää päivittäin.

Mieluummin luovun ehjistä. Ei ne siellä mitään roskasakkia ole joille voi antaa mitä vain paskaa.

Eikä tunnu missään ;)

Ja meillä kyllä olisi koti täyttynyt, lapsella on NIIN hirveästi ollut tavaraa. Kahtena vuonna ollaan myyt, 100 euroa saatiin per kerta, eli pojalle oli ihan kiva raha 200 euroa, jolla sitten saa taas ostaa jotain mitä kovasti haluaa.

Meillä olis kolmio piukassa, jos kahden lapsen kaikki lelutkin säilytettäisiin. Järkevää karsintaa on syytä suorittaa, toki säilytän jotain muistoksi, mutta suurin osa menee kiertoon. En tosin myy, mutta annan tutuille ja muille tarvitsijoille.

että tällainen yksinhuoltajaäitikin voi ostaa leluja lapselleen. Ei niitä uutena oo varaa ostaa ja monet lelut säilyy ihan hyvinä ja jos ihan pikkuisen on rikkikin niin ei aina haittaa lasta, vaan vanhempia häiritsee enemmän.

Jos minä alkaisin muistoja keräämään, joutuisin säilyttää mieheni kaikki rikkinäiset kalsaritkin, voi olla että säilytystila loppuisi. Mulla ainakaan ei ole varaa rakentaa muistojen taloa.

TVierailija:

Lueskelin kilpailevan lehden kirpputoripalstaa ja siellä joku äiti myi lapsensa/lastensa kuluneita, rikkinäisiä ja kovasti leikittyjä leluja. Jotenkin tuli sellainen olo, että itse en voisi riistää lapselta vanhoja leluja, vaikka kuinka eivät esim. olisi enää ikäkauteen soveltuvia tai kehittäviä. Nehän ovat juuri sen lapsen leluja ja saattavat merkitä lapselle paljon enemmän kuin äiti uskookaan. Niin köyhä en ikinä olisi, että lapseltani lelut möisin! Leikki on lapsen työtä, eikä lapsilta saa riistää työvälineitä sen toteuttamiseen:)

Tuntuu, vaan siltä, että jotkut myyvät ihan, mitä tahansa rahan puutteessa:) Voihan olla, että joku ns.vauvalelu on vielä 5-vuotiaallekin rakas ja minä en vanhoja leluja möisi, vaan mielelläni annan ne ilmaiseksi jollekin tarvitsevalle tai johonkin keräykseen, jos pitäisi eroon päästä. En usko, että oma kotini täyttyy koskaan siinä määrin, etteivät lapsen lelut sinne mahdu:)

Ja meillä ei ole kenelle antaa ja tuota rahaa ei puussa kasva niin kyllä me myydään paljonkin turhaksi jäänyttä tavaraa. Sillä rahalla sitten ostetaan uusia ja mieleisiä. Esim viime kuussa möin yhteensä 200eurolla tavaraa netissä ja ne laitetaan joululahjoihin. Kierrätys kannattaa. Ja en tiedä missä palatsissa asut, mutta meidän 4 huoneeseen ei liikoja ylimääräisiä tavaroita mahdu. Kukaan TUSKIN sitä lapsensa lempilelua lapsen lädestä myy, haloo!

Olen kerännyt lapsen kanssa hänen huoneestaan ylimääräiset pois ja nyt ne on myynnissä. Lisäksi minulla on ns. jemmalaatikko, jonne kerään omasta mielestä ylimääräistä ja sieltä saa luvan kanssa hakea takaisin, jos tarvetta ilmenee.

Aikansa palvelleet, tarpeettomat lelut myydään yhteistuumin pois ja sillä rahalla hankitaan tilalle joitain uusia leluja...



Onko kauhistuttava ajatus?

Jos tiedän, että on lisää lapsia tulossa, säästän, muuten annan pois, vaikka Venäjän lastenkoteihin. Korkeintaan, jos lelulla on paljon tunnearvoa, lapsi saa sen säästää ja viedä mukanaan omaan kotiinsa aikanaan.



Millainen äiti voi antaa pois lapsensa leluja? Sellainen, joka haluaa opettaa lapselleen myös luopumista toisten ihmisten hyväksi, eikä vain ahneutta ja minä-minä-minä-ajattelua. Omakin äitini antoi aikoinaan meidän lasten vaatteita ja leluja hyväntekeväisyyteen, ja muistan olleeni iloinen, että leluni pääsivät uusiokäyttöön jollain köyhällä lapsella.

Tämä on tosi vanha keskustelu, mutta haluan silti kommentoida. Minun äitini lahjoitti pois kaikki lapsuudenleluni joskus ysärillä, kun olin teini-ikäinen. Silloin muutimme monta kertaa ja varmaan jonkun muuton yhteydessä lelut ja kirjat vaihtoi sitten omistajaa. En niitä leluja osannut kaivata kuin vasta joskus kolmekymppisenä, kun asian tajusin kun oma lapsi oli tuloillaan. Olisipa ollut kiva antaa omalle lapselle edes jotakin, edes yksi lelu, joka on ollut itselle tärkeä. 

Olen metsästänyt kirppareilta tiettyjä, itselleni tärkeitä 80-luvun satukirjoja ja juuri tänään tein varmasti parhaimman hankinnan, erään käsinukkekirjan. Olin jo luopunut toivosta, että sitä ei löydy, mutta löytyipä kuitenkin. 

Joten millainen äiti voi antaa pois lapsensa leluja?

Sellainen, joka tarttuu hetkeen, koska omaan elämään ei juuri  nyt (eli milloinkaan) mahdu muuta kuin sen hetkinen tilanne. On tärkeämpää saada tehtyä muutto nopeasti; aina voi yhden turhimmista turhimman laatikon heivata kyydistä. Tuuliviirimutsi.

Sellainen, joka ei välitä lapsensa tunteista tai ei osaa ajatella, että tavara, johon pieni lapsi on kiintynyt, voisi olla lohdullinen myös aikuisempana.

Ensimmäiset ja voimakkaat tunnemuistot. Turvan tunne. Asioiden jatkumo.

Varsinkin, jos lapsuudesta ei ole jäänyt mitään muuta (pysyvää lapsuudenkotia, toista vanhempaa, sisarusta) jäljelle. On vain se tuuliviirimutsi ja kasa leikeltyjä (isän naama pois) valokuvia.

Sellainen äiti, jonka perheellä on rajoitetusti säilytystilaa ja joka on perheessä ainoa, joka yrittää kesyttää tavarakaaosta. (Minä)

Tarpeettomien tavaroiden myyminen on järkevää, tarvitsi sitten rahaa tai ei. Eräs nainen järkyttyi kun myin edesmenneen äitini vaatteita. Kummallista sentimentaalisuutta.

Möin juuri muutamia lasteni leluja. Lapset ovat 32 ja 34 vuotiaita. Kysyin kyllä luvan. Kellarissa oli monta laatikollista,

Jos lapsi asuu lapsuuden kodissa 20v, mihin ihmeeseen ne kaikki tavarat mahtuisi, jos ne pitäisi säilyttää.

Tai ainakin tavaroista tulisi kalliita, kun lasketaan varaston vuokra/sijoitettu raha + lämmitys kymmenille vuosille.