Lue keskustelun säännöt.
Ystävyydestä...
15.10.2005 |
Nk. ystävä sanoi kesällä, että onneksi hänellä ei ole poikia, kun oma poikani vähän (5 v.) otti yhteen kaverinsa kanssa (löi päin lättyä kun pelästyi toisen vanhemman pojan uhkavaa asennnetta). Kun pari viikkoa sitten minulla ja miehelläni oli iso riita ja kerroin siitä, hän sanoi ettei kestäisi päivääkään samaa elämää mitä elämme mieheni kanssa...
Lisäksi riitamme kesti tosi pitkään ja ystävä oli ajan tasalla siiitä että olen aivan täys tätä nyrkin ja hellan välissä olemista. Eilen sitten ystäväni meni mieheni kanssa baariin. Eli olenko aivan turhaan raivostunut tälle nk.ystävälle, joka on myös naapurimme vai onko itsetuntoni tosiaaan aivan nollassa... mua vaan vituttaa koko tapaus siksi, että itse aina narisee ukkonsa jatkuvasta töissäolosta. Miltähän siitä tuntuis jos veisin ukkonsa ulos pitkän työputken jälkeen...
Kommentit (8)
niin että tasan tarkkaan tietäisin kuka kutsu ja kenet! Et taida nyt kertoo ihan kaikkee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut kyse on siis siitä, et ystävä on kuunnellu kun " valituksia" kaksi viikkoa (omasta ukosta" ) ja on kova valittaa oman ukon jutuista ja sit ikään kuin kääntää mun mielestä selän mulle menemällä mun ukon kanssa baariin. En ole siis ko.asiasta puhunut mun ukon kanssa enkä naapurin.
Ensinnäkin- kuulostaa siltä että hyväksyt sen että viisivuotiaasi löi toista lasta. Herää! Toisen lyöminen ei ole sallittua koskaan, ei vaikka pelästyisi miten. Opeta se lapsellesi. Ystäväsi kommentti tuossa kohdassa ei minusta ollut mitenkään sellainen että siitä voisi loukkaantua. Minä olisin sanonut sinulle että et saa antaa lapsen lyödä toista.
Siitä, että ystäväsi sanoi ettei kestäisi päivääkään sinun elämääsi miehesi kanssa.. kertomastasi päätellen hänellä on ihan syytäkin sanoa niin. Sanot olevasi kypsä olemaan hellan ja nyrkin välissä. Ystäväsi ehkä halusi herätellä sinua. Tee elämällesi jotain!
Tuohon yhdessä baariin menemiseen en osaa sanoa mitään muuta kuin että sitä ihmettelen.
Vierailija:
Nk. ystävä sanoi kesällä, että onneksi hänellä ei ole poikia, kun oma poikani vähän (5 v.) otti yhteen kaverinsa kanssa (löi päin lättyä kun pelästyi toisen vanhemman pojan uhkavaa asennnetta). Kun pari viikkoa sitten minulla ja miehelläni oli iso riita ja kerroin siitä, hän sanoi ettei kestäisi päivääkään samaa elämää mitä elämme mieheni kanssa...
Lisäksi riitamme kesti tosi pitkään ja ystävä oli ajan tasalla siiitä että olen aivan täys tätä nyrkin ja hellan välissä olemista. Eilen sitten ystäväni meni mieheni kanssa baariin. Eli olenko aivan turhaan raivostunut tälle nk.ystävälle, joka on myös naapurimme vai onko itsetuntoni tosiaaan aivan nollassa... mua vaan vituttaa koko tapaus siksi, että itse aina narisee ukkonsa jatkuvasta töissäolosta. Miltähän siitä tuntuis jos veisin ukkonsa ulos pitkän työputken jälkeen...
väsissä oli kuvainnollinen sanonta vain riidan aiheesta...Elän siis normaalissa suhteessa kuin kuka vain, mutta kaikilla kai on joskus riitaisaa aikaa ja kyse oli vain ystävän käytöksestä..Mutta jos kukaan nyt ei ymmärrätakoitustani niin unohtakaa koko juttu..
kumma, että neuvolassa sanoivat olevan positiivista, et lapseni ei lähtenyt karkuun ko. tilanteesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelee teitä kumpaakin (sinua ja miestäsi) ja on ymmärtävinään, mutta tosiasiassa vaan sekoittaa välejänne entisestään?
Mutta se mitä odotan on vastaus mielipiteistä tuosta ystäväni käytöksestä...