Kuka tunnustaa olevansa tosikko? Kun näitä ketjuja lukee, niin aina tulee vastaan

Sit voidaan jutella asiasta. ;-)

ja haluankin olla.



kyllä mä tajuan, mille vitsissä nauretaan, se ei vaan ole mun mielestä hauskaa.

tavannut ihmistä, joka on OMASTA mielestään huumorintajuton tai tosikko?



Siinä mielessä esimerkiksi deitti-ilmoitusten kuvaus "olen huumorintajuinen" on ihan yhtä tyhjän kanssa.

nyt vain on erilainen huumorintaju.

Ap, sä olet varmasti jonkun mielestä tosi tosikko.;)

kun mulla on niin omituinen huumorintaju. en esim nauraa rätkätä joillekin pierukakkajutuille, tai sketsiohjelmille tmv. sitten jollekin tilannekomiikalle tyrskähtelen ihan täysiä. mieheni ei todella ole tosikko, vaan nauraa retkottaa pitkin päivää:)

juttua...Hauskat provot on eriasia, kuin mauttomat pilkkajutut.

joka ei edes halua ymmärtää toisten huumoria. Esim. anoppi sanoo jotain ketunhäntä kainalossa, ja tosikkomamma säntää av.lle analysoimaan, että kuinka paljon hänen pitäisikään nyt anoppiaan vihata, vai pistäisikö peräti välit poikki. ;)

ja viesteistä, toisen ahdingolle nauramisesta ja pilkkaamisesta, sukupuolivähemmistöjen haukkumisesta (huumori toki sallitaan, mutta ei tuomitseminen), epäoikeudenmukaisuuden puolustamisesta ym.

mä kannatan tilannekomiikkaa. Itekin saan parhaimmillaan kansaa ulvomaan naurusta hetkeen sopivilla naljauksilla.



Mutta huomasin eron koittaessa ( miehen tehtyä yllättäen aloitteen eroon ja sitten siitä pikkuhiljaa paljastuessa kaikenlaista), että (ex)miestä kohtaan musta tuli tosikko. Sanoo se mitä vaan ennen hauskaksi tunnistamaani ei nyt naurata pätkääkään.



Musta myös tosikkous=kyvyttömyys ymmärtää toisenlaista huumoria kuin mitä oma on. Musta esim. sellaset standardivitsien kertojat on rasittavia, toki nauran kyllä heidänkin jutuilleen. Tosin he taas harvemmin tajuavat mun heittojani. Taitavat pitää tosikkona.