Asetan esikoiseni tarpeet ykköseksi mikäli toinen lapseni on vammainen tai sairas

väsyneenä ja masentuneena tuskin jaksan olla edes riittävän hyvä äiti ja siksi minun on pakko joskus nukkua vauvan aiheuttamia univelkoja pois.

Ja voihan se olla että jos vauva on sairas, en vietä hänen kanssaan ollenkaan aikaa sairaalassa, koska se on poissa minulle rakkaalta esikoiselta.

Sä olet se "onko vammaista lasta pakko hoitaa synnärillä" -tyyppi. Sun kirjoitustapasi on niin tunnistettava ettei nää trollit mene senkään takia läpi.

jos lapsi on vammainen.

Ja vaikka olis usea aloitus samasta aiheesta, ei se vähennä sitä tosiasiaa että esikoinen tulee olemaan ykkössijalla mikäli kakkonen vaatisikin sairaalahotoa.

Vammainen ja tai sairas lapsi tulle viemään pääosan ajastasi- jos sellaisen saat

t. vammaisen äiti

Äidinrakkaus on kuitenkin kaiken kestävä ja voimia antava.

Pystyn rakastamaan ja jakamaan itseäni tasapuolisesti kaikille kuten lasten isäkin.

on tällä sikiöllä isäkin. Isä saa ottaa päävastuun jos odottamani lapsi on sairas tai vammainen

joka täällä on sairas, olet sinä ja hysteerinen tilityksesi syntyvästä lapsestasi

olen kuitenkin päättänyt että minulle rakas esikoinen ei tule kärsimään millään lailla siitä että meille saattaa syntyä vammainen lapsi.



Esikoisen tarpeet tulevat ensin enkä uhraa hänen valveillaoloaikaansa siihen että olenkin vauvan luona sairaalassa.

En tuhlaa esikoisen tärkeää lapsuutta siihen että päivystän sairaalassa, jossa en voi kumminkaan tehdä yhtään mitään



Eli jos tämä sikiö joutuu synnyttään Helsinkiin vaikka sydänleikkaukseen, niin hänen kanssaan sinne matkustaa isä, en minä koska olen esikoisen kanssa pohjoisessa

ja mietin hänelle kaikki parhaat ja vauvalle nyt kelpaa vähempikin. Mietin miten sitä kakkosta oikein voi edes rakastaa, kun esikoinen on niin rakas. Mieli muuttui kun toinen lapsi sitten syntyi ja rakkaus syttyi ensimmäisestä kosketuksesta.

helpottaa vain mun elämää. Ja jos esikoisenkin huostaanotto uhkaa sen takia, niin taatusti abortoin tämän sikiön rakenneultran jälkeen jos sillä on joku vialla.

Jos et halua häntä rakastaa niin kuin esikoista, olisit jättänyt hankkimatta. Tai jos oli vahinko niin anna adoptoitavaksi, että lapsi saa rakkautta osakseen. Olisitko itse halunnut olla lapsi, joka jätetään yksi sairaalaan, kun ei olekaan riittävän täydellinen ja hyvä lapsi?

olisit ap hoitanut ittes ensiks kuntoon, se olisi ollut kaikkien etu.



PROVO

helpottaa vain mun elämää. Ja jos esikoisenkin huostaanotto uhkaa sen takia, niin taatusti abortoin tämän sikiön rakenneultran jälkeen jos sillä on joku vialla.

esikoisesi vammautuu? Minne aiot hänet laittaa?

Mitäs jos se rakas esikoinen vammautuisikin?

minut sängynpohjalle ainakin jos valvottaa paljon. Ehkä selviän siitä tai sitten en. Myönnän, tämä toinen lapsi oli virhe ja totta puhuen toivon keskenmenoa tai sitä että lapsi on niin vammainen että saan aborttin

rakkaalta pois. Ette ilmeisesti ymmärrä lukemaanne. Väännän vielä rautalangasta. Eli vammaisuudella ei ole merkitystä, vaan sillä että esikoinen ei saa kärsiä tämän toisen lapsen tulosta.



Eli en suostuisi sairaalaan makaamaan jos tämä sikiö uhkaisi syntyä esim 3kk liian aikaisin, koska se on pois esikoiselta. Olisin kotona esikoisen kanssa

Se kakkonen olisikin ihan terve lapsi ja tämän syntymän jälkeen esikoinen vammautuisi ja joutuisit hänen takiaan olemaan sairaalassa? Eikö se aika olisi sitten pois rakkaalta kakkoselta?



Vai oletko ajatellut ettet sitä kakkosta meinaa ollenkaan rakastaa?

Ensinnäkin:

Esikoinenhan kärsii aina vauvan synnyttyä, kun ei saa enää vanhempien jakamatonta huomiota, olipa vauva sitten vammainen tai ei!



Toiseksi:

Että sydänvikainen vauvako ei tarvitse äitiä? Sitä, jonka ääntä ja sydämen lyöntejä on kuunnellut koko raskausajan? Jos minä saisin vauvan, joka joutuisi heti synnyttyään leikkaukseen, en kyllä hetkeäkään empisi lähteä mukaan. Ajattele sitä ap, että on ihmisiä, jotka ovat saaneet olla sairaan /vammaisen lapsensa kanssa vain muutaman tunnin. Jos vauvan eloonjäännistä ei ole takeita, niin itse en ainakaan olisi valmis antamaan yhteisestä ajasta hetkeäkään pois!

niin toivon todella että haet apua itsellesi nyt heti, henkistä apua. Se on sille rakkaalle esikoisellekin parasta. Henkisesti sairas äiti ei tee hyvää hänellekään, ymmärräthän sen?



Oli tämä totta tai provoa tai mitä hyvänsä, niin tuntuupa todella pahalta lukea tuollaisia juttuja.

Meidän kuopus lähes kuoli heti synnytyksen jälkeen, ja oli tehoilla ja sairaalassa yli 3kk. Toki esikoinenkin tästä kärsi, koko perhe luonnollisesti kärsi, meidän kuopuskin todellakin kärsi pikkuinen. Mutta me selvisimme siitäkin ajasta, ja todellakin sairas vauva tarvitsi äitiään ja isäänsä siellä sairaalassakin. Ihan vaan jo se että puhui siinä sängyn vieressä, tai piti kättä vauvan ihon päällä, taatusti auttoi edes vähän.

Sairaalassa ei edes SAA olla koko aikaa (esim. tehoilla vierailuaika alkoi vasta klo.12 tai klo.13.30 ja iltapäivälläkin oli tunti jolloin ei saanut olla, eikä yölläkään..), joten ihan pakostakin joutuu kotonakin olemaan.



Kyllä se vauva (terveellä ihmisellä) herättää äidinvaistot, eikä tule kuuloonkaan että sitä hylkäisi. Meidänkin kuopus on nyt pian parivuotias ja ihan "normaali", että en edes "haaskannut aikaani vammaiseen".........(kuten sinä ilmeisesti ajattelet..)



Hae apua itsellesi, etenkin jos totta kirjoitat. Jos on provo, niin siltikin kannatan hoitoon hakeutumista..

ja vanhemmuudella varustettu päättää. Ja jos voi ja toimii tuollaisen mukaan sellaisessa tilanteessa, niin epäilen vähän sitä vanhemmuutta sen esikoisenkin kanssa. Ei ole oikeasti hyvä vanhempi. Joku palikka puuttuu päästä.