Lue keskustelun säännöt.
Muisteletteko usein nuoruuttanne/opiskeluaikoja? Ne oli ihania aikoja!!!!
01.11.2008 |
Kävin kattelemassa koulukaverit.com:ssa mitä kaikille kouluaikaisille puolitutuille kuuluu ja nuoruusajan muistot taas valtasivat pääni. Oli se nuoruus ihanaa aikaa! Sai opiskella huolettomasti, bilettää keskellä viikkoa,elämä oli huoletonta, oli ihania ystäviä ja suunniteltiin tulevaa. Kuinka turvalliselta kaikki tuntui, ystävät olivat lähellä joka päivä, vanhemmat pitivät huolta yms.
Ei siinä mitään, elämä on ihanaa myös näin 3kymppisenä, mutta kyllä se vaan on ihan erilaista kuin silloin. Kaikkea aikaansa, mutta ihana muistella sitä ihanaa nuoruutta ja huoletonta opiskeluaikaa. Senkus luki vähän tentteihin ja biletti ja vietti aikaa ystävien kanssa... voi sitä elämisen riemua. :)
Kommentit (10)
mutta opiskeluaikoja kylläkin. Elämä muuttui huomattavasti hauskemmaksi kun muutti kauas kotoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mulla ainakin oli koko ajan ahdistus ja paineita siitä miltä tulevaisuus näyttää. Ystäviäkin oli vaan semmonen mieslauma liepeillä kärkkymässä aviomiehen paikkaa eikä yksikään heistä napannut. Mun parasta aikaa elämässä on varmaan ollut kolmen yli 3-vuotiaan pojan kotiäitiys. Oli alibi että teki muka jotain mutta oikeasti vaan hemmottelin itseäni koko ajan. Ei ollut edes niitä opiskeluja häiritsemässä :)
Nyt on taas ankeeta kun pitää töitä tehdä.
Toilailinkin, mutta so? Kivaa oli ja huoletonta. Nyt kun kuuntelee ton neljävuotiaan kiukkuiluja, tekis mieli todella palata sinne hauskaan elämään. Tää nykynen on pelkkää kurjuutta.
Oon vaan tehnyt asiat vähän eri järjestyksessä ja saanut lapset jo opiskeluaikana... Eli enpä voi väittää eläneeni huoletonta ja biletyksentäyteistä opiskeluaikaa. ;)
mutta en välittäisi siihen palata. Mä olin opiskeluaikana tosi köyhä. Musta elämä on ihanaa myös näin työelämässä ja kolmen lapsen äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap varmaan oli suosittu ja hyvällä alalla...
mutta en todellakaan muistele opiskeluaikoja millään kaiholla. Ok, asiat oli hyvin silloin, sai tulla ja mennä kaverien kanssa miten tykkäsi jne.. Mutta nyt olen 30, taaperon yh ja hirveän onnellinen. Asiat on hyvin nytkin, työt ei paina päälle (hoitovapaa) ja tulen ja menen niin kuin haluan, sen lisäksi elämässäni on valtavan ihana ihminen, joka rakastaa minua yli kaiken.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalia aikoja, haluan vain unohtaa. Elämän paras aika alkaa aikuisena.
En bilettänyt. Oli yksinäistä puurtamista.
Myöhemmin on elämä ollut antoisampaa kun menin töihin.
Mä taas toilailin niin teininä etten halua aikaa pahemmin ajatella. En mä mitään pahaa tehnyt, kunhan nolasin itteni jatkuvasti. Enkä vieläkään ole antanut itelleni anteeksi. En käsitä miksi olen niin ankara itelleni...