Suunnittelen raskauden yrittämistä sen mukaan,

mutta sain keskenmenon. Joten tiedän ettei lapsia niin vaan 'tehdä'. Heräsin kuitenkin ajattelemaan enemmän omaa jaksamistani kun olen katsellut tuttuja äitejä, joilla vaativa vauva ja pari-kolmevuotias kotihoidossa.

Minä ajoin itseni aivan loppuun kuopuksen vauva-aikana, kun hoidettavana oli sairastelevan ja valvottavan vauvan lisäksi myös 2-v esikoinen. Mies oli aina töissä tai matkoilla eikä sukulaisista tai ystävistä ollut apua tai edes seuraa. Sen kokemuksen jälkeen en ole enää ikinä kritisoinut niitä, jotka laittavat esikoisen osapäivähoitoon.

Miksi haluat väkisin tehdä toisen lapsen näin pian jos et luota omiin voimavaroihisi??? Täysin järjetön ajatus.



Mitä jos odottaisit muutaman vuoden?

Täytyypä miettiä asiaa. t. ap

Jos vauvan laskettu aika on ennen kuin esikoinen täyttää 3v, niin saat saman äitiysrahan kuin esikoisestakin. Jos taas laskettu aika menee päivänkin yli esikoisen 3v päivästä, niin tiput minimituille. Tässä tilanteessa kannaattaa minusta olla mielummin ainakin se 6kk töissä, jotta kotona oleminen on taloudellisesti mahdollista. Mutta jos taloudellisia asioita ei tarvitse miettiä, niin sitten tällä asialla ei ole väliä. Onnea kakkosen yritykseen - sitten kun siltä tuntuu!

Olisko ehkä parempi ajatella että josko sitä kakkosta yrittäisi sitten kun sinulla itselläänkin olisi enemmän voimia..esim niin että esikko eskarissa. Vaikka lapsesi alottaisi pk:n elokuussa ja vauva syntyisi loppu syksystä niin tulee se silti olemaan lapselle jollain tavoin vaikeaa ymmärtää että sinä olet uuden vauvan kanssa kotona kun hän joutuu päiväkotiin. Kuinka kauan olet ajatellut olla kotona vauvan kanssa? Mitäs sitten kun vauva on 1 v, niin olisiko isompi silloinkin päiväkodissa kun sinä istut yhden lapsen kanssa hiekkalaatikolla? Muista kuitenkin että joka kunta järjestää parin tunnin kerhoja 1-3kert viikossa...



T. toisinään väsynyt mutta onnellinen kotiäiti, lapset 1v ja 4v(2krt viikossa kerhossa)

lapsen kanssa. Veikkaan, että en ehkä jaksaisi olla ihan yhtä kauan kun nyt olin esikoisen kanssa (aloitti juuri osa-aikahoidon 2 v 3 kk iässä). Ihan ehdoton minimi, mikä kotona on jaksettava, on puolitoista vuotta. Sen pienempää en millään haluaisi laittaa hoitoon (paitsi tietysti jos on ihan pakko).



Äitiysrahani oli viimeksi minimi, joten sen takia ei ole kiirettä hankkia toista lasta. Pikemminkin kannattaisi tehdä nyt kunnolla töitä, jotta sitten seuraavaksi saisin paremman rahan. Olen juuri valmistumassa maisteriksi, joten vielä ei ole työstä tietoa. Ehkä pelkään työelämään siirtymistä ja siksikin suunnittelen toista lasta?



En tiedä, miksi niin kovasti haluan toisen lapsen vaikka oma jaksaminen mietityttää todella. Kai se on niin tavallista ja suurin osa ihmisistä tekee niin, että lapset tulee kolmen vuoden sisällä toisistaan. t. ap

Niinkuin itse tuossa jo sanoitkin niin monethan tekevät pienellä ikäerolla lapset.. Mielestäni kannattaa suunnitella ne lapsen omaan elämään ja omiin elämäntilanteisiin sopiviksi, eikä miettiä miten toiset tekevät. Itsekin oli raskaana esikoisen ollessa 1v ja pari kertaa sen jälkeenkin, kesken ne menovät ja lopulta ikäeroa tuli se 3vuotta.. tässä ikäerossa on omat hyvät puolensa, mutta jos se kolmas vielä joskus meille suodaan, niin tokan ja kolmosen välissä saa olla 5-6 vuotta. Itse haluan että lapsille riittää tarpeeksi yksittäistä huomiota ja jos ikäero on kovin pieni niin en usko että äidin voimavarat siihen kovin hyvin riittävät. Toki paljon on kiinni lasten luonteesta ja siitä valvotaanko yöt vai ei. Meillä yöt kukutaan edelleen ja sairastellaan paljon, siinä omat voimat on koetuksella kokoajan. Mutta siisjokainen tyylillään. Jos sinulla ei ikä tule vastaan niin mietiskele josko vielä pari vuotta odottaisit... kun on onnellinen ja jaksava sekä rakastava äiti, niin on myös onnelliset lapset=)