kehitysvammadiagnoosin saaneiden lasten äidit?

t.lievästi vammaisen äiti

Lievästi, niinkuin sinunkin.



Diagnoosin pyysin lapselle kaksi vuotta sitten, mikä heloptti meidän arkea tavallaan. Tuet lähtivät pyörimään ja nyt olemme kaupunkimme kehitysvammahuollon asiakkaita. Ennen tätä olimme hyvin irrallaan, eikä tuista + muistakaan ollut selvyyttä.



Nyt saamma aina apua, mikäli sitä tarvitsemme. Lapseni saa ehdottomasti parempaa hoitoa ja tukea elämälleen, mm. Puheterapeutin ja musiikkiterapeutin palveluja.



Eli olin silloin aivan sinut asian kanssa, enkä sitä diagnoosia jäänyt sen kummemmin miettimään.



Sama rakas lapsi se on diagnoosinkin kanssa. Pakko kuitenkin sanoa, että joskus synkkänä hetkenä toivoisin, että lapseni olisi normaali, koska paljon työtä tuo tyttö tuo elämäämme. Kuitenkaan en vaihtaisi häntä keheenkään toiseen lapseen. Rakastan häntä syvästi. Tyttö on nyt 6 vuotias.

Poika sai diagnoosin ollessaan 5v. Pojalla keskivaikea kehitysvamma ja vaikea dysfasia. Tunsin helpotusta, kun kaikki oli ohi ja saatiin elää normaalia elämää.

Toki itse tiesin jo monta vuotta takaperin, että lapsi on kehitysvammainen.

Meillä pyöri jo omaishoidontuki, kun lapsi oli 3v.

Tiesin jo silloin, että pysyvää tämä on.

Elin suruvaihetta lapsen ollessa 2-4v. Diagnoosista huolimatta lapsi kehittynyt hyvin.

Kiitos siitä Tampereen kaupungille, että tukivat lapsen kehitystä niin paljon.

laaja-alaisen kehityshäiriön diagnoosi. Hyvää oli se, että terapiat (puhe ja toiminta) aloitettiin, mutta nyt vuoden päästä pelottaa kun taas tulee uudet seurannat, että jos diagnoosi muuttuukin lieväksi kehitysvammaisuudeksi.



Se tuntuisi jotenkin niin lopulliselta. Mutta lasta tietysti rakastan edelleen samalla lailla kuin tähänkin asti, se ei katoa mihinkään, diagnooseista huolimatta. Nyt ikää 5,5 v.

Usein työkavereiden kanssa puhutaan, että miten ihmiset surevat kehitysvammaa ja miten kehitysvammainen ihminen pärjää.



Ainakin tämä meidän ilopilleri aloittaa päivän laululla ja naurulla jatkaa sitä koko päivän ja nukahtaa lauluun ja nauruun. Ja tartuttaa sen vielä kaikkiin lähellä oleviin. Sitähän me kaikki haetaan, onnellista elämää.

Minulla on myös lievästyi kehitysvammainen poika ja siksi aloitin tämän keskustelun. Lisäksi kerään aiheesta materiaali omaa Kandin työtäni varten.

Miten lapsi tulee pärjäämään isompana? Mitä tulevaisuus tuo tullessaan??? Sinänsä diagnoosi ei ollut yllätys. S e oli kokoa ajan taustalla kun poikaa tutkittiin. Lapsellani on siis autismi ja sen lisäksi määrittelemätön kehitysvammaisuus.