5v kertoi että haluaa pakoon itseään.

kuultuaan lapsensa suusta ettei hän tykkää itsestään



tyttö tekee äärettömän siistiä jälkeä kaunokirjoitusvihkoon, asettaa korkealle omat tavoitteensa ja pyyhkii ja kirjoittaa uudelleen ja itkee ja kiukkuaa kun minä en auta...siis miten voin auttaa HÄNEN koululäksyssään kun ei ole kyse TIEDOLLISESTA asiasta ja kun jälki on siistiä???? Ja sit haukkuu itseään et on tyhmä idiootti eikä pidä itsestään...



Harmittaa, meillä on aika tiukka kuri, olen aika autoritäärinen kasvattaja, mutta muistan kyllä olla iloinen ja ylpeä ja kehua lapseni maasta taivaaseen...nytkin lohdutin ja kerroin ettei tämän siistimpää tarvitsekaan olla ja että tarkoitus on harjoitella ei olla täydellinen. Tuntuu vaan että olenko ollut lapselle liian tiukka vaikken olekaan vaatinut täydellisyyttä?



Kyseessä esikoinen.

meillä hyvän itsetunnon omaava mutta superherkkä 6v poika läväytti, että "Äiti: mä en tahtoisi että mä näen. Mä en tahtoisi olla olemassa". Minä tietysti olin jo suurinpiirtein varailemassa psykologiaikaa. Mutta hetken päästä nauroi ja leikki kuten yleensä. Jälkikäteen ajattelin, että ehkä hän tahtoisi tietää millaista olisi olla olematta, ei sen kummempaa.