Stressaava odotus, en jaksa.

Pelottaa, itkettää ja suututtaa. Tuleekohan tästä tervettä lasta kun en osaa enään yhtään nauttia tästä odotuksesta/koko kodin hoidosta tai työssä käynnistä. Joka asia ottaa hermoon enkä osaa enään rentoutua yhtään. 6-vuotias poikanikin joka päivä kertoo kuinka inhoaa minua ja kuinka tyhmä olen jos en tee kuten hän tahtoo ja se raastaa niin helvetisti hermoja etten osaa enään olla kuin vaan hiljaa. On vaikea hymyillä kun se olisi suotavaa, meinaa aina tulla itku kun pitäisi nauraa. Töissä on koko ajan kiire-tekeminen ei lopu ikinä! Kotona paikat ovat koko ajan kuin hirmumyrskyn jäljiltä vaikka siivoilla yritän jatkuvasti. Viikot ja viikonloput ovat yhtä työntekoa ja siivousta. Miehellä ja mulla ei ole mitään yhteistä puuhaa arkisin eikä viikonloppuisin, joten en muuta osaakaan tehdä kuin siivota. Aamuisin ei tekisi mieli lähteä töihin eikä iltapäivällä tulla kotiin. Yöllä valvon, en pysty nukkumaan kun mietin mitä on jäänyt tehtyä ja miten jaksan seuraavan päivän.. MIten saisin itselleni voimia jaksamaan ja miten saisin aurinkoisen perus luonteeni takaisin? En jaksa itsekään itseäni, kun olen jatkuvasti huonolla tuulella.