Lue keskustelun säännöt.
Kysymys työssäkäyville, pienten lasten vanhemmille:
06.10.2008 |
Olenko väärässä kun tuntuu että yleinen mielipide väittää kotiäitiyden olevan helppo ratkaisu ja velvollisuuksien pakenemista?
itse olen kokemukseeni perustuen todennut että tämä ei todellakaan ole helppoa ja jään monesta paitsi valintani vuoksi. Eläkeasiat, ura, ystävyyssuhteet ja kaikki jäävät/ovat jääneet osaltani vuosiksi jäähylle.
kotivuodet ovat sosiaalisesti aktiiviselle ihmiselle toisinaan hyvin pitkiä ja väsyttäviä.
Päivän ainoat haasteet ovat kerrantuntiset taistelut uhmaikäisen kanssa ja yksivuotiaan hoitaminen. Päivän töihin kuuluu tiskien laittoa parin tunnin välein, pyykin pesua, talon siivousta, kaupassa käyntiä, lasten ulkoiluttamista ja muuta vastaavaa toistuvalla, puuduttavalla rytmillä.
En sanoisi lomailevani vaikka sitäkin olen kuullut sanottavan tällaista aikaa kuvailtaessa..
Työnä tämä ei ole fyysisesti kovin raskasta mutta henkisesti koen lasten kotihoidon olevan hyvinkin vaativaa.
Tai no riippuu tietenkin miten paljon panostaa lapsiin ja miten asennoituu, mutta itselläni ainakin on tavoitteena toimia hyvänä kasvattajana ja tarjota lapsille puhdas, turvallinen, rajallinen ja monipuolinen kotiympäristö.
(Olen silti tyytyväinen ratkaisuuni vaikka saan maksaa siitä joka ikinen päivä menettämällä omia etuja koska koen antavani lapsilleni arvokkaan lahjan tässä muodossa tulevaisuuttakin ajatellen.)
Välillä tulee vastaan tilanteita jossa päätöstäni kummeksutaan ja saan kuulla selän takaa kuiskittuna laiskuudesta ja saamattomuudesta.
Ajatteletko sinä? että kotiäiti pääsee helpommalla?
Minä en.
Kommentit (11)
2 taitaa olla katkera??
En todellakaan ajattele kotiäitiyden olevan lomaa, päinvastin, juuri tänäänkin tämä on tuntunut olevan joku maanpäällinen helvetti. Mutten todellakaan pieniä lapsiani raaskisi viskata vieraille hoidettavaksi!!
Meillä on 4 lasta, isommat jo koululaisia ja 2 pientä, uhmaikäinen ja 9kk. Tästä on loma kaukana..
En kyllä ymmärrä 2 pointtia että jos kävisi töissä voisi tarjota vaikka loman lapsille? Kyllä me lomaillaan vaikka olenkin kotona, ihan ulkomaillakin jopa. Säästämällä saa rahaa!
Ja siks toiseen luuleeko joku että esim 1v tarvitsee ehdottomasti "lomailua", siis jotain matkoja? Mitä pienempi lapsi sitä tärkeämpää on se tutun tylsä koti ja tutu ihmiset ympärillä.
Kyllä meillä lapset ovat toisinaan hoidossa mm. mummolla ja kummeilla ja taatusti pienetkin saavat "virikkeitä" kun näkevät joka päivä puistossa ikäistään seuraa, pääsevät isojen sisarusten mukana harrastuksiin mukaan jne..
t. 4 äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pikemminkin kotiäitiyttä pidetään jotenkin supertyöläänä ratkaisuna.
Eikähän siinä mistään lomista tai matkoista tarvitse jäädä paitsi, vaikka äiti olisikin kotona. Paremminhan sitä pääsee matkoille, kun vain toinen on töissä! En tajua kakkosen logiikkaa. Samaten harrastuksiin jne. on paljon helpompi kuskata.
Minä olin kotona siihen kun nuorempi täytti neljä. Sitten oli jo aika lapsen päästä joka päivä kaveriporukoihin.
Mutta pitääkö sen elämän sitten aina olla helppoa ja vaivatonta?
työelämään verrattuna. Koskaan ei ollut kiire, oli runsaasti aikaa perheelle, lapsille, miehelle ja itselle. Kun oli koko päivä aikaa olla lasten kanssa ja tehdä kotitiöitä, saattoi hyvillä mielin ja kiireettä lähteä illalla omiin harrastuksiin. Nyt kun olen töissä, minulla ei ole koskaan aikaa yhdellekään omalle harrastukselle, lapsia näen vilaukselta, miehen kanssa en ehdi enkä jaksa jutella, kaikki illat menevät niihin töihin, joihin ennen oli aikaa koko päivä, ja nyt ne pitää rutistaa muutamassa tunnissa. Jos aion lukea lehden tai istuutua alas sohvalla, sen saattoi kotiäitivuosina tehdä kaikessa rauhassa ilman kiirettä vaikka keskellä päivää, nyt ainoa tilaisuus siihen on nipistää se aika yöunista.
Nyt töissäollessani en ole vapaa ja aina se huominen juilii takaraivossa. Siis itsellä oli kotiäitinä hirmu ihanaa.
Lisäksi lapsen tarhaanvienti on aivan perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kysymykseesi että pääseekö kotiäiti helpommalla?
Itse koen, että pääsin helpommalla kotona: töissä ollessa ei paljon ehdi lasten kanssa olla arkisin, kun olin kotona jaksoin puuhata lasten kanssa ja ehdin myös harrastaa omia juttuja, kun mies tai isovanhemmat hoitivat lapsia. Nyt harrastukset on saaneet jäädä, koska haluan viettää lasten kanssa aikaa ne harvat hetket kun töiltä ehdin.
Mulla on varmaan jotenkin kummallisen hälläväliä asenne kodinhoitoon, sillä en koskaan kotona olessani kokenut mainitsemiasi kodinhoidon töitä raskaiksi, nyt sen sijaan ahdistun kun koti on aina sotkuinen, en nimittäin viitsi töiden jälkeen mopin varressa heilua. Meillä tosin käy siivooja 2 kertaa kuussa, mutta silti on tosi sekaista aina.
Sosiaalisesti en ole kauhean aktiivinen, mutta kotona ollessa mulla oli enemmän kontakteja ystäviin ja sain paljon uusia ystäviä lähipuiston äideistä. Ystäviä ehdin tavata enemmän kotona ollessa, kun nyt en jaksa tavata työpäivän jälkeen ketään.
Silti en ole sitä mieltä, että kotiäitiys olisi helppo ratkaisu tai velvollisuuksien pakenemista. Se on arvokasta työtä pienellä palkalla ja arvostuksella. Mutta en olekaan niitä ihmisiä, jotka mittaavat toisten arvoa sillä miten hieno ura heillä on ja pidän kotiäitien työtä yhtenä hienoimmista töistä ja sitä paitsi se säästää yhteiskunnan rahoja.
Harmittavaa, jos koet että elämäsi on puuduttavan tylsää kotiäitinä. Ehkäpä siinä olisi itsetutkiskelun paikka. Miten saisit haasteita myös kotiäitinä olosta ja miten oppisit arvostamaan sitä mitä teet. Mistään työstä ei nimittäin nauti, jos sitä ei itse arvosta...
Minulle ainakin. Enpä nyt osannut mitenkään älyllisesti tai fyysisesti haastavana edes pitää pienten lasten kanssa kotona olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ainakin henkisesti kotona olo oli niin tappavan tylsää että ei kiitos!
Mä viihdyn töissä ja jaksan sitten oikeasti olla lapsen kanssa kun taas kotona ollessa oli hermo koko ajan kireällä enkä oikein ollut henkisesti läsnä.
JOten itse en pidä kotiäitiyttä helppona, mutta kyllä henkisesti lamaannuttavana.
Eli kun töissä ollessa kamppailee perhe-elämän ja työnteon ristiaallokossa, niin kotiäitiys näyttää niin ihanan idyliseltä. So what, jos lapset ovat sairaat? Ei aikatauluja, ei ylitöitä, ei ylitöistä mököttävää perhettä, ei tuloksia vaativaa pomoa...
Mutta oikeasti kyllä ymmärrän, että ei se ihan noin mene. Silloin kun kaikki menee putkeen, niin on tosi kiva käydä töissä ja lisäksi hanskata perhe. Ja palkka kerran kuussa on myös tosi kiva, tosiasia kuitenkin on, että raha helpottaa montaa juttua.
Mutta siis pointti on, että tiedän, että kotiäitiydessäkin on omat haasteensa ja turhautuminen vaanii nurkantakana (aika monella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin lapset olivat pienempiä ja heidän hoitamisensa oli todellakin 24/7 jatkuva rumba. Toisekseen tunsin itseni yksinäiseksi, kun olin aamusta iltaan yksin vastuussa lasten ja kodin hoidosta. Kolmanneksi aloin vuosien varrella ryytyä henkisesti. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle ja tunsin, että elämäni on hirveän rajoittunutta.
Kaikesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen, että hoidin lapset kotona siihen asti, että kuopus oli lähes 3-vuotias. Koko elämän mittakaavassa se aika on varsin lyhyt, ja mikä sen parempi hoitopaikka pienelle lapselle kuin oma koti.
Nykyään elämäni on kaikilta osin helpompaa: lapset ovat omatoimisempia, rahaa on enemmän ja minä olen tyytyväisempi saadessani elämääni muutakin haastetta kuin kotifirman pyörityksen.
Sen lisäksi, että se on väsyttävän tylsää, se myös katkeroittaa monet äidit. Näiden lisäksi lapset (ja myös vanhemmat) jäävät paitsi kaikesta siitä, mitä työssäkäyvät vanhemmat pystyvät taloudellisesti tarjoamaan (lepoa, lomailua, matkustelua, jne.).
Mutta jos todellakin kuvittelee olevansa ainoa maailmassa, joka niitä ipanoita voi päivisin hoitaa ja jaksaa kykkiä siellä kotona, niin go for it.