Mites lähi ja sairaanhoitajat pystytte nollaamaan

Toisaalta meillä on niin hyvä henki työpaikalla, että kahvihuoneessa voi kirota ja puhua vaikeistakin asioista ja työkavereilta saa tukea.

kuin toiset.

Eihän se työtä kummosempaa oo. Jokaisessa ammatissa työpaikalla tehdään kaikki mahdollinen ja mahdotonkin välillä ja keskitytään siihen työntekoon. Sitten kun ovi menee vuoron jälkeen kiinni takana, ei tartte enää miettiä yhtään työasioita, seuraavat, yhtä hyvät työntekijät jatkaa siitä mihin sä jäit.



Itseuottamusta vaan lisää ja luottamusta työkavereihin!

ovi menee työpaikalle kiinni, jos on kyse ihmiselämistä.

Osittain johtuu kokemattomuudesta ja epävarmuudesta. Mutta niitä tilanteita tulee myöhemminkin.



Itse nollaan kuuntelemalla mieluisaa musiikkia kotimatkalla mp3-soittimella tai lukemalla jotain oikein hyvää kirjaa junassa. Niin saan ajatukset muualle. Jos asiat illalla pyörii päässä, kerron miehelle tai soitan äidille tai jollekin kaverille.

Etenkin ilta-aamu-yhdistelmät ovat sellaisia että yö välissä menee "töissä" ja se ei ole oikein hyvää lepoa... ;) Johtunee osaksi vähäisestä kokemuksesta. Ja töitä on niin erilaisia, on eri asia olla töissä sypäosastolla kuin leikkurissa, noin kärjistäen.

mulla työasiat pyöri jatkuvasti päässä vapaa-ajalla--->vaihdoin ensiavusta vähemmän akuuttiin ympäristöön ja työstressi väheni hurjasti. Eli kannattaa kokeilla vaikka keikkatyötä ensin muualla, työpaikoissakin on eroa.



Toki mitä enemmän kokemusta tulee, sitä paremmin nollaaminen onnistuu. Samoin työnohjaus auttaa.

Olen vasta opiskelija.

Ei mulla mitään sellaista ole, että en luottaisi työkavereihin, ei todellakaan (heh, opiskelijana...). Tai että miettisin mitään, että miten se tai se "pärjää" tai miten sen tai sen käy yms.

Mutta tilanteet kuten jotkut kuolemat tai rankat ihmiskohtalot yms. tulee kyllä kotiin mieleen.

En ehkä haluakaan muuttua niin, ettei mikään enää hetkauta, mutta jotain siltä väliltä...