Oletko onnellinen?

lääkitys on alkanut tehoamaan ja työkkäri kurssilla on kiva tavata ihmisiä.

Periaatteessa mulla on kaikki vallan mainiosti, elämä menee juuri niin kuin haluankin sen menevän. Mutta mä kaipaan jotain. Vahinko vaan, että mä en tiedä, mitä se on! Mutta jotain puuttuu ja se tekee musta tyytymättömän. :(

Kiitos ap, kun kysyit. Piti ihan pysähtyä miettimään...

Sitä ei olla monista yrityksistä huolimatta saatu tasapainoon. Tauti on krooninen, joten parantumistoiveita en elättele, mutta lääkitys pitäisi saada kuntoon ja elämänilo takaisin.



Muuten elämän pitäisi olla mallillaan, perhe on tukenani, koti kunnossa ja hyvä työpaikkakin vielä. Pari uutta harrastustakin olen löytänyt.

Elämä ei ole sellainen kuin haluaisin sen olevan, ja se johtuu pääosin yhdestä asiasta johon en voi itse vaikuttaa... Sen kun saisi kohdilleen niin elämäkin alkaisi varmasti hymyillä, uskon niin.

Masennuslääkitys on tehonnut ja mulla on työtä, elämänhalua ja uskoa tulevaisuuteen. En enää ajattele että olen huono, epäonnistunut ihminen jonka sietäis kuolla.

Kotona tuntuu mättävän ihan kaikki. Pari viikkoa menee ihan ok, sitten pamahtaa taas mykkäkoulu päälle jostain asiasta. Seksi ei kiinnosta ja silloin kun sitä on niin täysin innotonta rutiinia.



Työstäni tykkään ihan älyttömästi ja olen nyt huomannut ettei monenakaan päivänä edes tekisi mieli lähteä kotiin, kun tietää että vastassa on jäätävä hiljaisuus ja mökötys.

Enkä osaa olla onnellinen silloinkaan, kun kaikki on jokseenkin täydellisesti, koska aina on jotain.