Jäin työelämästä pois erityislapseni vuoksi

millä muulla,ei tulisi muuten mitään.

Suosittelen kuitenkin esim. 2x viikossa iltapäiväkerhoa että tottuu, meillä

poika 2lk ja tarvitsee paljon apua koulutehtäviin+ kotona olemiseen.

Kuitenkin en voi olla seuraavia 10 vuotta kotona, joten suosittelen pikku hiljaa iltapäiväkerhoa

Ensi syksynä toiseksi nuorin aloittamassa eskarin ja silloin on tarkoitus pistää nuorimmainen (silloin 3v.) päiväkotiin ja erityislapselle toimintaa ennen/jälkeen koulupäivän. Nyt ei aamulla saa noustua sängystä, ei syötyä, ei puettua... kaikki sujuu niin hitaasti, ettei olisi tänä vuonna kerennyt vielä yhtenäkään aamuna ajoissa kouluun, ellen olisi ollut täällä hoputtelemassa ja kuskannut autolla kouluun. Koulumatka vaivaiset 1.5km! Samoin iltapäivällä kotimatkat kestäisivät, poikkeaisi ilman lupaa kavereilleen jopa tunneiksi.



Mutta jospa tämä tästä. Painaahan nuo velat täälläkin niskaan, mutta pakko on ainakin tämä syksy ja ensi kevät sinnitellä kotihoidontuen varassa!



Ap

pääsi onneksi autismin kirjon luokalle kouluun jossa hyvä iltapäivä- ja aamuhoito.

Muuten olisi ollut pakko jäädä kotiin.

Nyt normaalissa koulussa normaalilla luokalla, ensi vuonna toivottavasti jo jotenkin tuettuna joko normaalilla luokalla tai erityisluokalla/koulussa.



Ap

tuohan on as-lapsen kyseessä ollen on positiivista että "poikkeaa kavereilleen"... :-)

Hän kyllä tykkää poikkeilla kavereilleen, mutta esim. omalta luokaltaan kukaan ei halua juurikaan olla hänen kanssaan välitunneilla. Poika on kai kuitenkin vähän erilainen as-lapsi (voi olla piirteinenkin),koska muut lapset kyllä kovasti kiinnostavat ja halu kaveruuteen on suuri, mutta sosiaalinen kykenemättömyys (riidattomaan) kanssakäymiseen ei onnistu. Välitunnit yhtä tappelua.



Ap

ja koska niitä kavereita ei paljon ole, ei niille paljon poikkeillakkaan... :-(

ja hän jäi yksinhuoltajaksi. Pojalla myös laajat neuropsykologiset erityisvaikeudet ja pelko- ja ahdistustiloja.



Ei voinut enää tehdä työtään, koska lapsen kanssa oltava koko ajan. Koululaisen kanssa hankalampi, koska aamut, iltapäivät ja illat yksin. Jopa yöt. Kamalat rahavaikeudet heillä. Leivästäkin puutetta välillä. Joka vuosi sama rumba, että omaishoidon tuki ja Kelan hoitotuki haettava ja perusteltava+lääkärin lausunnot.



Olette onnekkaita te varakkaat erityislasten vanhemmat joilla puolisot ja tukiverkot ja rahaa.



Ystäväni on todellinen selviytyjä!

että teille löytyi ratkaisu. Ymmärsinkö oikein, että olet nyt hoitovapaalla nuorimmaisen kanssa eli et menetä työpaikkaasi?



On kurjaa, että moni ns. lievemmin sairaan lapsen vanhempi joutuu tuollaisiin ratkaisuihin. Lapsi ei ole niin selvästi avun tarpeessa, että pääsisi heti erityisluokalle, vaan sopivaa luokkaa ja koulua joudutaan etsimään vähän kuin hakuammunnalla: mahtaako pärjätä normaaliluokassa? No ei pärjännyt, pannaan laaja-alaiseen erityisluokkaan. No ei pärjännyt sielläkään, kun on liian hälyisää ja levotonta, mitäs tehtäis? Jnejne.



Kiukuttaa, kun ekat kouluvuodet ovat takkuisia ja lapsi saa huonoja kokemuksia.



Yksi vaihtoehto on hakea vammaislain perusteella tukea kunnan sosiaalitoimesta. Omaa avustajaa ei välttämättä saa, mutta voi saada vaikkapa taksikyydityksiä tai tukea ip-hoidon järjestämisessä.

Meillä on myös melkoiset taloudelliset vaikeudet niskassa, ulosottoa, konkurssia ym. Neljä lasta, vain mies töissä - ja kirjaimellisesti aina töissä. En sanoisi, että varakkaita olemme. Silti ei loppujen lopuksi ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin jäädä tämän ekaluokkalaisen vuoksi kotiin. Että arki sujuisi.



Ap

Ihan samat jutut on silti haettava varakkaidenkin erityislasten vanhempien, koska mm. terapiat ja monet tukitoimet koulussa/päiväkodissa riippuvat diagnoosista ja siitä, myöntääkö Kela vammaistukea.

Mutta toki se varmaan on helpompaa kuin köyhällä yksinhuoltajalla, sitä en epäile. Byrokratia on kuitenkin se ja sama.

.

Joka vuosi sama rumba, että omaishoidon tuki ja Kelan hoitotuki haettava ja perusteltava+lääkärin lausunnot.

Olette onnekkaita te varakkaat erityislasten vanhemmat joilla puolisot ja tukiverkot ja rahaa.

Ystäväni on todellinen selviytyjä!

Olen nyt kuitenkin mielenvirkeydeksi alkanut etäopiskella avoimessa yo:ssa. Ehkä siitä on hyötyä joskus tulevaisuudessa sitten!



Ap

Tällä hetkellä päivähoidossa kokopäiväisesti mutta tässä jos työtilanteet heikkenee, näen sen kyllä vaihtoehtona perheemme jaksamisen kannalta,

ja lapsen kannalta. Ei se tule selviämään varmastikaan kotona ekaa ja tokaa yksin läksyjensä kanssa aamulähdöt ja paluut ja kaikki. En tiedä joku hoitovapaa,

tai joku järjestely. Koululaisen kanssa on sikäli ehkä helppo sitten, jos pystyn yhdistämään opiskelua aamupäiviksi itselleni, että en jää ammatillisesti jälkeen, äitiyslomat x 2 kpl oli jo melkein liikaa ammattiosaamiselleni, kova kurominen!

t. Asperger, mutismi.

Näin voin huolehtia kouluun lähdöt ja tulot.

Läksyissäkin helpompi auttaa kun olen koko ajan paikalla.

pikku diabeetikkoni takia, hoitotasapainoa niin vaikea löytää että en halunnut häntä tarhaan laittaa. Nyt tulee toinen lapsi niin että saan hoitaa lapsen diabetesta kotona eskariin saakka.Tuntuu tärkeältä.

Huolehdit siis lapsestasi hoitolasten kustannuksella????!!!!!!

Meidän kaksostyttö kertaa tänä vuonna eskarin. Kaksosveli siis meni kouluun. Aamut ovat meillä kyllä aikamoisia eikä tulisi mitään ellemme olisi miehein kanssa MOLEMMAT täällä. Poika pitää saattaa kouluun, tyttö pitää saattaa taksille ja pikkuveli pitää viedä hoitoon:).



Iltapäivisin auttelen poikaa läksyissä ja kauhuissani mietin ensi vuotta kun siskokin aloittaa koulun!! Hän kun vastustelee KAIKKEA mitä PITÄÄ tehdä. Ei esim. suostu ikinä pelaamaan tai askartelemaan mitään ensin huutamatta:((. Että mitä tulee sitten läksyistä...:(((. Ajattelin ainakin että ip-kerhossa pidän mutta tekevätkö siellä sitten läksyt hänen kanssaan vai jäävätkö ne sitten meille illaksi?



Tytöllä siis laaja-alainen kehityshäiriö, neurologisia ongelmia, autistisia piirteitä. Teen itse yrittäjänä töitä kotoa käsin mutta työt kärsivät kyllä paljon kaikista lääkärissä ja tutkimuksissa ramppaamisista:((. Töitä yritän sitten tehdä tässä välissä jossain...

16 on varmasti paljon jalostuneempi äitinä ja hoitajana