Miksi häirkkölapsia on nykyään niin paljon?

Kuka hoitaa lapsemme sillä aikaa, kun olemme netissä:::))))

tai millaisen lapsen miellätte häiriköksi?



Meidän lapsi ärsyttää useita aikuisia. Se ärsyttää siksi, että kun aikuisia tulee kylään, lapsi tulee myös seuraan. Kyselee, touhottaa, tahtoo katsomaan leluja yms. Monen aikuisen mielestä lapsen pitäisi antaa aikuisten keskustella ja kahvitella rauhassa ja pysyä siellä leikkihuoneen uumenissa leikkimässä. Meidän lapsi ärsyttää myös isäänsä. Mies haluaa joka päivä töistä tullessa katsella rauhassa televisiota ja lapsen pitäisi leikkiä omassa huoneessa eikä häiritä häntä koko aikaa.

vai siltäväliltä- eli läsnäoleva ja lämmin



ps oletteko valinneet OIKEAN miehen lapsenne isäksi?

Missä heitä on?



Meidän pihapiirissä on yksi. Mutta ei se minusta ole paljon.

Eivät osaa luopua mistään edes lasten ollessa pieniä. Pitää elää ikäänkuin ei lapsia olisikaan eikä missään nimessä voi omista oloista, eduista eikä harrastuksista nipistää lapsen hyväksi. Annetaan päiväkotien tätien ja jalkapallo- jääkiekko- taitoluistelu- yms valmentajien kasvattaa lasta. Siksi. UGH, olen puhunut..

ja taitaa syykin löytyä siitä: olisikohan hyvä keskittyä lapsiin eikä luuhata täällä. Jos kerta on ongelmia.

lapsia häiriköiksi, kunhan ne eivät ole omia.

ne lapsenne hieman vanhempina, niin voi keskittyä siihen lapseen, eikä itseensä tai nettiin.

aikuiset on poissa koko ajan ja jos paikalla fyysisesti niin ei henkisesti, kaikilla kiire koko ajan, suorituspaineet pienestä pitäen, mummot ja papat ei hoitamassa nuorta sukupolvea eli lapset on ihan yksin asioineen, saasteet sotkee ilman, maapallo tuhoutuu, kaikki on huonosti ja paineistettua, ns. aikuiset ei ole aikuisia vaan henkisiä lapsia itsekin jne jne...

juuri tällä viikolla oli juttua, että trendi on sellainen, että lasten pitää olla miniaikuisia. Ennen muinoin ajateltiin, että pojat ovat poikia. Äidit vain päivittelivät lapsiaan, eivätkä diagnosoineet kaikkea riehumista.

Lapsia ei opeteta siihen että heitä voidaan käskeä ja heidän tulee totella. Tämä ei poissulje sitä että lasta pitää myös kuunnella ja kunnioittaa.



Monelle lapselle koulu tulee hirveänä shokkina koska siellä joutuu tekemään niinkuin käsketään.

Samasta syystä armeija keskeytetään niin helposti.



Itse pidän suurimpana syynä kasvattamattomuuteen aikuisten laiskuutta, on liian vaivalloista pistää se lapsi kuriin ja järjestykseen sekä arkuutta. Moni ei uskalla käyttää valtaa lapseen nähden.

Ja korostan vielä että sanat kuri, järjestys ja valta ei tarkoita vanhemman diktatuuria eikä estä rakastamasta ja kunnioittamasta lasta.

Äidit suorittavat äitiyttään, eivät elä arkea lasten kanssa. Rajoja asetetaan joko liikaa tai liian vähän, ja rakkaus loistaa poissaolollaan. Siksi.

- liian vhän liikuntaa

- huono ruokavalio

- kiireinen elämänrytmi, niin lapsilla kuin aikuisilla

- liikaa yksinäisyyttä, liian vähän yhteisöllisyyttä -ihminen on laumaeläin

Elämä on nykyisin hyvin pinnallista. Tärkeintä ovat materiaaliset arvot, hienot ammatit, autot, asunnot jne. Mutta niiden päälle on huono rakentaa mitään, joka kantaisi vaikeina aikoina. Kun elämässä tulee sitten jokin vastoinkäyminen ei ole mitään mihin tukea.

vaikuttavat sitten lapseen.

En usko, että on paljon. Nykyään on vain tapana suurennella asioita.

siinä ne tulivatkin.



Lisäisin vielä, että päiväkodissa poikia rajoitetaan ja kaikesta vilkkaudesta, poikamaisuudesta valitetaan heti vanhemmille.



Joulustakaan lapset eivät saa enää iloita entiseen tapaan. Joulukalenterinkin pitää olla joku tietty, lahjatoiveet kartoitetaan ja suunnitellaan etukäteen. Kaikki mietittyä ja aikataulutettua alusta loppuun.

Lapsi tarvitsee rakkautta koko valveillaolo aikansa. Päiväkodissa lapsia ei rakasteta - heitä hoivataan ja kasvatetaan.



Päiväkoti on meluisa, stressaava paikka kasvaa, ja sieltä puuttuu se tärkein, eli rakkaus. Toiset lapset pärjäävät niinkin (kiltit, hiljaiset, sisäisesti vahvat) mutta suurempi ja suurempi osa lapsista sortuu, murtuu, eriytyy.



Kotioloissa lapsen hätää on vaikea huomata, koska lapsi on aina hoitopäivän jälkeen väsynyt, ja viikonloppuisin tahtoo päiväkotiin (koska siellä on kavereita, vanhemmat selittävät itselleen). Vanhemmat näkevät lastaan pääsääntöisesti vain sairaana, väsyneenä tai lomilla, joista mikään EI OLE lapsen normaalitila.



Voiko tämä johtaa lapsen hyvinvointiin....?

Ymmärtääkseni kotihoito oli harvinaisempaa 70-luvulla, jolloin äitiyslomakin kesti vain muutaman kuukauden. Häirikkölapsia oli silloin vähemmän.

Lapsi tarvitsee rakkautta koko valveillaolo aikansa. Päiväkodissa lapsia ei rakasteta - heitä hoivataan ja kasvatetaan.

Päiväkoti on meluisa, stressaava paikka kasvaa, ja sieltä puuttuu se tärkein, eli rakkaus. Toiset lapset pärjäävät niinkin (kiltit, hiljaiset, sisäisesti vahvat) mutta suurempi ja suurempi osa lapsista sortuu, murtuu, eriytyy.

Kotioloissa lapsen hätää on vaikea huomata, koska lapsi on aina hoitopäivän jälkeen väsynyt, ja viikonloppuisin tahtoo päiväkotiin (koska siellä on kavereita, vanhemmat selittävät itselleen). Vanhemmat näkevät lastaan pääsääntöisesti vain sairaana, väsyneenä tai lomilla, joista mikään EI OLE lapsen normaalitila.

Voiko tämä johtaa lapsen hyvinvointiin....?

- lapsille ei laiteta riittävästi rajoja vaikka yritetäänkin kasvattaa, ymmärretään ja lellitään loputtomiin

-lapset ovat kuitenkin henkisesti heitteillä

-lapsen ja aikuisen raja on kadonnut, aikuisilta puuttuu selkäranka itseltäänkin

-elämä on liian helppoa ja liian haastavaa samaan aikaan.... väärissä asioissa molempaa