6v ja bakteerikammo?

asperger?

Meidän tytöllä oli sama juttu 6-vuotiaana, kylässä ei uskaltanut istua, jos oli jotain mahdollisuuttakin pöpöjen tarttumiseen. Tuo vaihe meni ohi, ja nyt ei ole enää samanlainen 7-vuotiaana. Vieläkin huolehtii hyvin hygieniasta, aina muistaa pestä kädet ennen joka tilanteessa, mutta eikö se ole vain hyvä asia :-)?

eikä kyllä hirveesti kuulostanut tutulta. jotkin asiat, juu, mutta hyvin moni ei. -ap

asperger?

ja mä luulin että siitä jo päästiin, mutta nyt nää bakteerijutut alkoi taas. onhan se muuten hyvä että huolehtii hygieniasta, mutta kun poika seisoo aamulla puol tuntia pesemässä käsiään, niin silloin ei ole kaikki ihan normaalia. -ap

Meidän tytöllä oli sama juttu 6-vuotiaana, kylässä ei uskaltanut istua, jos oli jotain mahdollisuuttakin pöpöjen tarttumiseen. Tuo vaihe meni ohi, ja nyt ei ole enää samanlainen 7-vuotiaana. Vieläkin huolehtii hyvin hygieniasta, aina muistaa pestä kädet ennen joka tilanteessa, mutta eikö se ole vain hyvä asia :-)?

Kerro ihmisen immuniteetista eli vastustuskyvystä. Esim "Olipa kerran elämä" kirjat ja DVD:t avuksi?



Kerro miten toimia eli on hyvä pestä kätensä Wc-käynnin jälkeen ja aina kun tulee kotiin, mutta muuten ei pidä pestä liikaa, ettei ihon puolustusmekanismi kärsisi. Kerro, että on parempi aivastaa nenäliinaan jne. Kerro, että on kivempi olla terve, mutta vaikka sairastuisikin esim flunssaan, niin se on muuten terveelle ihmiselle vain hyväksi, kun vastustuskyky kehittyy.

itselläni muistan lapsena myös olleen vaiheen, jossa käsiä piti pestä ihan juuriharjalla, jossain vaiheessa hampaita tuli harjattua todella pitkään. Sitten oireet olivat pitkään poissa, kunnes aikuisiällä alkoi vaivata tarkistamispakko, ja kolmenkympin vaiheilla bakteerikammo puhkesi taas pahana. Eli taipumusta pakko-oireiseen häiriöön kuulostaisi pojallasi olevan.

Kysy lääkäriltä, mutta yritä hyväksyä poikasi sellaisena kuin hän on, myöhemmällä iällä voi kokeilla esim. mielialalääkettä. Mutta nyt ei kai voi mitään tehdä, kuin suhtautua rakastavasti ja ymmärtää. Älä tuomitse, älä pakota. Ympäristön paine ja huonommuuden tunne saa hänet vain voimaan entistä huonommin, ja pesemään käsiään vielä enemmän. Minäkin muistan joku vuosi taaksepäin, kuinka pestessäni itkin, että miksi mun pitää olla tällainen ja kaikki ovat kimpussa, ja en kelpaa tällaisena.. ja pesemisen saikin sitten alkaa alusta aina uudelleen. Siinä vaiheessa kun hyväksyin edes itse itseni, että nyt mennään näin, oireetkin helpottivat hiukan.

Mutta edelleen vastustan koko ajan haluani mennä suihkuun, mikäli olen koskenut johonkin likaiseen, edelleen tunnen tuskaa esim. kaupassa kun lapsia pidetään ostoskärryissä, tai he nousevat siihen hihnan päähän ja ovat liian lähellä minun ostoksiani...kotiin tullessa on pakko käydä suihkussa, ym. ym.

Kyseessä on stressioire. Olisiko elämässä meneillään jotain mikä aiheuttaa stressiä normaalia enemmän? Voisitko tehdä asialle jotain?

Eihän se ole normaalia, mutta kuka meistä lopultakin on niin täydellinen, että voi tuomita toisen. Tiedän että se läheisiä väsyttää, mutta hän kärsii siitä itsekin.

Toivon todella että lapsesi kohdalla tuo jää ohimeneväksi vaiheeksi.

Meillä tuo vaihe oli samanikäisellä tytöllä ja alkoi erään meidän perheen kohdalle sattuneen ikävän tilanteen jälkeen. Meni kyllä ajan myötä ohi.

pikkusiskonkin syntymästä on jo kohta 5kk. eskarin aloitti toki syksyllä, mutta siitäkin on jo jonkun aikaa. pitää jutella asiasta neuvolassa ens viikolla jos tää nyt jatkuu, kun kuitenkin on vauvan neuvolakäynti. -ap

Pienempänä mua huvitti, kun ohjasi vieraatkin käsienpesun kautta olohuoneeseen. Tällä hetkellä pahin vaihe ohi, vaikkakin käsiä edelleen paljon pesee. Tytöllä atooppinen iho ja viime talvena kädet olivat välillä aivan täynnä pieniä haavoja jatkuvasta pesusta. Välillä oli pakko piilottaa saippuat, jotta saisi käsiä parempaan kuntoon.



Meillä auttoi, kun puhuimme asiasta ja tylysti rajoitin käsienpesua, eli jos jäi lutraamaan turhan pitkäksi ajaksi veden kanssa, kävin hakemassa tytön pois wc:stä.



Mutta edelleen koen liiallisen hygienian ongelmaksi. Toisinaan tyttö tulee itkua vääntäen sängystä, kun epäilee nenän koskeneen tyynyyn ja pelkää sen jälkeen koskettaneensa tyynyä, myös yksi ystävyyssuhde on katkolla, koska tyttö luulee madon kakanneen kaverinsa käteen ja on varma, ettei kaveri ole pessyt kunnolla käsiään sen jälkeen. Välillä käy väkisinkin mielessä, mikäköhän neurootikko tuosta on kasvamassa.

tai no jaa, tällä hetkellä kylläkin kaikki. tää bakteerijuttu alkoi silloin kun vauva syntyi, ja sanottiin että likaisilla käsillä ei saa koskea vauvaan. mutta sitten se loppui jonkun ajan päästä ja mä ajattelin että siitä älyttömästä käsienpesusta päästiin. mutta nyt tää siis alkoi taas. -ap

Mutta edelleen koen liiallisen hygienian ongelmaksi. Toisinaan tyttö tulee itkua vääntäen sängystä, kun epäilee nenän koskeneen tyynyyn ja pelkää sen jälkeen koskettaneensa tyynyä,

että on hiljattain saanut sisaren ja aloittanut eskarin. Kun tottuu muutoksiin stressioireetkin varmaan lievenee. Tietysti on mahdollista ettei pöpökammo liity stressiin vaan hän on saanut pöpöistä hiukan vääränlaisen kuvan... Kerro että hygienia on hyvä asia, mutta että pöpöt ovat osa elämää ja että niistä on myös hyötyä.

no siis ei nyt oo tapahtunut mitään erikoista.

pikkusiskonkin syntymästä on jo kohta 5kk. eskarin aloitti toki syksyllä, mutta siitäkin on jo jonkun aikaa. pitää jutella asiasta neuvolassa ens viikolla jos tää nyt jatkuu, kun kuitenkin on vauvan neuvolakäynti. -ap

sekä vauvan syntymästä että eskarin alusta ku on kuitenkin kulunut jo jonkun aikaa. -ap

että on hiljattain saanut sisaren ja aloittanut eskarin. Kun tottuu muutoksiin stressioireetkin varmaan lievenee. Tietysti on mahdollista ettei pöpökammo liity stressiin vaan hän on saanut pöpöistä hiukan vääränlaisen kuvan... Kerro että hygienia on hyvä asia, mutta että pöpöt ovat osa elämää ja että niistä on myös hyötyä.

ihan hetkessä tule, kyllä mielestäni nuokin voivat olla isoja asioita pienelle..

Noista omien eritteiden pelkäämisestä, auttaisiko, jos sanoisitte ettei niitä omia nenää ja pippelia pidä pelätä, kaikki "bakteerit" joita siellä on, ovat jo jokatapauksessa siellä omassa kropassa. Ts. itseltä et saa salmonellaa tai nuhaa. Tosin en tiedä auttaako tuossa varsinaisesti järkeily.. Mutta itselläni nuo oireet korostuivat kun sain lapsia, halusin kai suojella heitä kaikelta mahdolliselta. Maailman pahuus ahdisti, ja kun en maailmaa pysty muuttamaan, tein sen minkä pystyin. Osaltaan varmaan vaikutti, että halusin olla täydellinen äiti, erilainen kuin omani, koska oma äitini oli juoppo ja epäsiisti kuin mikä. Omien lasteni kakkaa en kyllä ole pelännyt, en kuollut siihenkään kun kuopus onnistui syömään omaansa :)

Olen joskus lukenut teorian, että pakko-oireinen häiriö, ja nimenomaan bakteerikammo voi johtua hylätyksi tulemisen pelosta. Että esim. on menettänyt vanhempansa avio-eron, alkoholismin, tai kuoleman kautta. Minun kohdallani yhdistyvät kyllä kaikki nuo. Mutta bakteerikammolla voi olla varsin vähän tekemistä bakteerien kanssa, häiriö voi muuttaa muotoaan, ja yhtenä päivänä entinen bakteeripelkoinen voi nykiä ovenkahvaa puoli tuntia.

Kyse on myös siitä, ettei luota itseensä, että kyllä minä varmasti otin sitä saippuaa, en koskenut likaiseen altaan pohjaan, kyllä minä nyt pesin tarpeeksi hyvin.. jos mieleen tulee välillä epäilys, on rituaali aloitettava uudelleen, ja lopputulos voi puolen tunnin pesun jälkeen olla, että tuntee itsensä likaisemmaksi kuin ilman pesua.

Voisit myös kokeilla valvoa käsien pesua, ja ilmoittaa lempeästi, että nyt tuli hyvin pestyä.. Mulla joskus tuohon ovien ja hellojen tarkisteluun helpotti se, että oli puoliso, joka illalla tarkisti että kaikki on kiinni. Mä pystyin luottamaan toiseen, en itseeni. Mä sain olla sitten esim. viikon huolehtimatta.

Kuten jo sanoin, tuo varmaan menee ohi, mutta saattaa puhjeta esim. aikuisiällä uudelleen, tai ehkä, jos on todella pakko-oireinen häiriö, myös eri muodossa. Esim. ei pysty kävelemään laattojen sauman päältä, kaikki pitää olla tietyssä järjestyksessä, vastaantulijoita on pakko laskea..jne. ja siinä mielessä asia kannattaa tiedostaa. Ja ota yhteyttä lääkäriin, ehkä kognitiivisesta terapiasta voisi olla apua, jos sellaista saisitte.

terv. 7

KIITOS vastauksistasi. :) -ap