Lue keskustelun säännöt.
Kohta 2 v uusiosinkkuna. Jäänköhän sellaiseksi? Kukaan ei vieläkään kiinnosta.. :(
04.10.2008 |
Olen kyllä pitänyt silmät auki, jos vastan tulisi suurinpiirtein ikäiseni (35 v) kiva, normaali, fiksu ja itsestään huolta pitävä mies joka kelpuuttaa myös pienehkön laumani.
Vaan ei. Kukaan ei tunnu pintaa syvemmällä eikä minkäänlaiselle seurustelusuhteelle ole ollut mahdollisuutta. Toisinaan kaipaan kunnon suhdetta, mut enimmän aikaa ajattelen vaan keskittyväni lapsiin ja tähän perhe-elämäämme.
Exää en kaipaa, eli eroprosessi on tullut ja mennyt. Ulkoisista avuista tuskin on kiinni, eli miesseuraa kyllä saisin - ongelma on omassa "kylmyydessäni".
Mitä tälle vois tehdä vai pitääkö vaan tyytyä olemaan itsekseen?
Kommentit (3)
Itse löysin aika pian eron jälkeen suuren rakkauteni yhteisen harrastuksen parista. Ehdittiin tutustua ensin juuri tämän harrastuksen myötä kunnolla ja sitten tajusimmekin että tunteet syvenivät aika vauhdilla.
Oletko kokeillut nettideittailua? Monille lapsellisille se on lähes ainoa ja monta kertaa todella hyvä vaihtoehto, kun ehtii parhaassa tapauksessa tutustua kunnolla ilman mitään ulkoisia paineita.
Onnea matkaan, varmasti löydät vielä uuden onnen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se aika ei tule, eikä se oikea, niin parempihan toki se on kuin ripustautua johonkin miehenpuoleen ihan vain siksi, että syysiltaisin on välillä vähän yksinäinen? :/
mutta eipä sekään ole ollut erityisen "tehokasta". Itseä kiinnostavat tyypit eivät vaivaudu kirjoittamaan yh:n kanssa, ja mun suuntaan aktiiviset miehet vaikuttavat vähintäänkin luusereille.
Rima on ehkä turhan korkealla, tiedän, mut kun kriteerit on mitkä on eikä itseä voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään. Enkä todellakaan voi kuvitella deittailevani jotakin päälle 4-kymppistä ukkoa, josta ikä jo näkyy, kun omat vanhempani ovat suht. nuoria ja nuorekkaita...
Kiitos 2 lohdullisista sanoista, jospa joskus tätäkin mammaa lykästää.Huokaisu.
ap