Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien syyllistämisestä
04.10.2008 |
Miten pääsimme tässä yhteiskunnassa eroon siitä syyllistämisestä? Yleensä aina lasten/nuorten tekemisissä syyllistetään vanhempia. Joskus ääritapauksissa (Jokela/Kauhajoki) yhteiskuntaa, poliisia, jopa ministereitä.
Missä on se yhteisvastuullisuus? Miksi aina ollaan "huutamassa" lastensuojeluun, sosiaalitomistoon tms. Miksemme itse auta?
Onko se jotenkin hienoa saada syyllistettyä toinen äiti tai isä?
Uskon, että kuitenkin suurin osa vanhemmista tekevät kaikkensa lastensa eteen. Ja kaikki me teemme virheitä. Miksi emme voi olla tukemassa toisiamme?
Miksi?
Kommentit (12)
Kasvatuksessa on jotakin pahasti pielessä-
kai me jokainen vanhempi sen Kauhajoen ym. katastrofien jälkeen ymmärrämme-
välinpitämättömyys on lisääntynyt suomalaisesa kasvatuksessa...
itsekritiikki on jokaisesa perheessä paikallaan ap...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä esitin asiani huonosti. En tarkoittanut , että meidän pitäisi ottaa harteillemme koko yhteiskunnan lapset.
Lähinnä sitä, että miksi syyllistämme muita, kun emme itsekään mitään pysty tekemään?
Nykyisin ei nuorilla/vanhemmilla ensisynnyttäjillä ole mahdollisuutta lähimmäisten tukiverkkoihin, koska ei isovanhemmilla ole enää siinä määrin aikaa miten ennen.
Itse olen yrittänyt autta esim. alkoholistivanhempien lasta siten, että on aina tervetullut meille, yritän jakaa ns. normaalia perhe-elämän mallia. Olen vaan olemassa.
Mutta paljon on kadulla tarvitsijoita. Useat kuitenkin tulevat ns. hyvistä perheistä. Miten heitä voisi auttaa? Vanhemmat eivät uskalla kertoa ongelmista, koska pelkäävät yhteiskunnan liiallista puuttumista (mm. huostaanotto)
Ap
Tässäpä taas sitä syyllistämistä!!
Ap
itsekritiikki on jokaisessa perheessä paikallaan.. mun mielestä tähän tilanteeseen on päädytty lähinnä siksi ettei kukaan enää viitsi juuri tehdä asioita muiden kuin itsensä eteen, kaikkihan me tiedämme, elämme hyvin MINÄ-keskeisessä maailmassa.. päänsilittelyllä siitä ei päästä, tarpeeksi onnettomia tapauksia jo olemmekin. ei kritiikissä ole mitään pahaa, saammehan kritisoida rikollista, lainrikkojaa, pahoinpitelijää jne. pitäähän vanhempiakin saada kritisoida, hehän tekevät kaikkein vastuullisinta työtä, minua äitinä ainakin SAA kritisoida, yleensä otan kommentit huomioon ja mietin voinko jotenkin parantaa tapojani? kritiikkiä ja keskustelua pitää olla, jossain määrin pitää olla myös syyllistämistä, monelle vanhemmalle tekisi hyvää vähän ottaa itseään niskasta kiinni... se on puhetta että ei ole mahdollisuuksia jne, mutta elämä on silti aika monelle valintoja. (toki on esimerkiksi sairauksia jne mutta on myös valintoja)... sen lisäksi että arvostellaan pitää toki myös tukea ja ottaa sitä vastuuta.
mielenkiinnolla luin esimerkiksi tuota toista pinoa, jossa naiset eivät saa mitään aikaan. olin itse aiemmin samanlainen, koti suurinpiirtein kasvoi hometta, koulussa kävin tuskin koskaan jne. onneksi eräs ihminen lopulta antoi kunnon potkun persuksille ja nyt olen aivan eri ihminen ja saavuttanut elämässäni kaikenlaista... tätien paijaaminen ei minua tähän pisteeseen saanut...
Mietin samoja useinkin. Syyllistäminen ei hyödytä ketään. Jostain syystä ihmisillä on suunnaton tarve löytää nimetty syyllinen jokaiseen tragediaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on minun tehtävänäni vanhempana katsoa peiliin ja miettiä ensijaisesti, mitä MINUN VANHEMPANA pitää tehdä toisin! Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että jos lapselle on kaikki asiat hyvin kotona, hän kyllä kestää ympäristöstä tulevat paineet.
Kyllä meitä vanhempia pitää herätellä, jotta tajuasimme vastuumme lastemme kasvatuksesta ja henkisestä tilasta. Paraskaan koululaitos/terveydenhoito/naapuruston vastuuntuntoiset äidit ja isät ei pysty paikkamaan sitä vajetta, jota puutteellinen (en tarkoita rahaa, vaan kasvattajien henkistä kypsymättömyyttä) kodin kasvuympäristö hänelle aiheuttaa.
Kyllä vanhemmilla on valtava vastuu lapsistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Jos vanhemmat eivät sitä ymmärrä, syytä on tuoda asia painokkaasti esiin. Syyllistäminen ei ole aina pahasta, vaan se saattaa hyvinkin herättää edes osan vanhemmista miettimään toimintatapojaan!
Vanhemmat ovat vastuussa lapsiensa hyvinvoinnista!
Mielenkiinnosta kysyn, että minkä ikäisiä lapsia sinulla on?
Enkä todellakaan ajatellut sysätä vastuuta koululle/terveydenhoitoon/naapurustoon.Vaan sitä, että miksi syyllistetään?
Itselläni on esimurkku-vauvaikäisiä lapsia, mutta lähipiirissä on myös reilusti murrosikäisiä sekä jo 18.v. täyttäneitä "lapsia".
Osalla lapsista on vakavia mielenterveydellislä ongelmia, joita ei todellakaan voi laittaa vanhempien "syyksi".
Sitä tässä ajan takaa, että miksi myös ns. sairaudet on "jonkun vika"? Tai se,että lapsi ajautuu väärään seuraan.
Ap
on minun tehtävänäni vanhempana katsoa peiliin ja miettiä ensijaisesti, mitä MINUN VANHEMPANA pitää tehdä toisin! Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että jos lapselle on kaikki asiat hyvin kotona, hän kyllä kestää ympäristöstä tulevat paineet.
Kyllä meitä vanhempia pitää herätellä, jotta tajuasimme vastuumme lastemme kasvatuksesta ja henkisestä tilasta. Paraskaan koululaitos/terveydenhoito/naapuruston vastuuntuntoiset äidit ja isät ei pysty paikkamaan sitä vajetta, jota puutteellinen (en tarkoita rahaa, vaan kasvattajien henkistä kypsymättömyyttä) kodin kasvuympäristö hänelle aiheuttaa.
Kyllä vanhemmilla on valtava vastuu lapsistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Jos vanhemmat eivät sitä ymmärrä, syytä on tuoda asia painokkaasti esiin. Syyllistäminen ei ole aina pahasta, vaan se saattaa hyvinkin herättää edes osan vanhemmista miettimään toimintatapojaan!
Vanhemmat ovat vastuussa lapsiensa hyvinvoinnista!
on minun tehtävänäni vanhempana katsoa peiliin ja miettiä ensijaisesti, mitä MINUN VANHEMPANA pitää tehdä toisin! Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että jos lapselle on kaikki asiat hyvin kotona, hän kyllä kestää ympäristöstä tulevat paineet.
Kyllä meitä vanhempia pitää herätellä, jotta tajuasimme vastuumme lastemme kasvatuksesta ja henkisestä tilasta. Paraskaan koululaitos/terveydenhoito/naapuruston vastuuntuntoiset äidit ja isät ei pysty paikkamaan sitä vajetta, jota puutteellinen (en tarkoita rahaa, vaan kasvattajien henkistä kypsymättömyyttä) kodin kasvuympäristö hänelle aiheuttaa.
Kyllä vanhemmilla on valtava vastuu lapsistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Jos vanhemmat eivät sitä ymmärrä, syytä on tuoda asia painokkaasti esiin. Syyllistäminen ei ole aina pahasta, vaan se saattaa hyvinkin herättää edes osan vanhemmista miettimään toimintatapojaan!
Vanhemmat ovat vastuussa lapsiensa hyvinvoinnista!
on minun tehtävänäni vanhempana katsoa peiliin ja miettiä ensijaisesti, mitä MINUN VANHEMPANA pitää tehdä toisin! Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että jos lapselle on kaikki asiat hyvin kotona, hän kyllä kestää ympäristöstä tulevat paineet.
Kyllä meitä vanhempia pitää herätellä, jotta tajuasimme vastuumme lastemme kasvatuksesta ja henkisestä tilasta. Paraskaan koululaitos/terveydenhoito/naapuruston vastuuntuntoiset äidit ja isät ei pysty paikkamaan sitä vajetta, jota puutteellinen (en tarkoita rahaa, vaan kasvattajien henkistä kypsymättömyyttä) kodin kasvuympäristö hänelle aiheuttaa.
Kyllä vanhemmilla on valtava vastuu lapsistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Jos vanhemmat eivät sitä ymmärrä, syytä on tuoda asia painokkaasti esiin. Syyllistäminen ei ole aina pahasta, vaan se saattaa hyvinkin herättää edes osan vanhemmista miettimään toimintatapojaan!
Vanhemmat ovat vastuussa lapsiensa hyvinvoinnista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon lainaaminen ainakin on hallussa meikäläisellä...
Ap taas
et kysynyt multa mutta sanon vain, että itse en ajattele niinkään syyllistämistä vaan sitä, että kritiikkiä voi antaa ja itsetutkiskelua ei pidä pelätä. ei joka tautiin ole syyllistä, aina ei ole edes parannusta, mutta sitä voidaan etsiä ja pohtia.
itse teen aika rankkaa nuorisotyötä, asiakkaani ovat vähintäänkin vaikeaa materiaalia. sen olen huomannut että vanhemmat ovat aina IHANIA ihmisiä, kivoja, mukavia ihmisiä jotka yrittävät parhaansa, mutta aika usein ovat tehneet jonkun virheen jonka ulkopuolinen voi osoittaa... tuntuu tavallaan pahalta kertoa vaikeasti oireilevan nuoren vanhemmille, että teidän teinin paha olo johtuu nyt näistä 30:stä liikakilosta ja miksi teillä on jääkaappi täynnä limpparia, pakastin täynnä jätskiä ja kaapit täynnä sipsejä? kun ne vanhemmat on oikeasti tosi ihania ihmisiä, jotka vaan haluaa tehdä lapsensa iloiseksi.. no näitä esimerkkejä mulla olisi loputtomiin, mutta aika usein kyse on juuri siitä että halutaan antaa sille lapselle jotain mitä se haluaa, mutta mikä ei ole sille hyväksi. ehkä meidän vanhempien on nykyaikana vaikeaa olla se IKÄVÄ tyyppi omalle lapselle. kyllä mun on vaikea sanoa lapsilleni joskus kaupassa, että tota ei osteta, mutta se on hyvää harjoitusta murrosiän varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun lapsellani on ongelmia. Joka ainoa päivä viimeisen viiden vuoden ajan (siitä asti kun ne ongelmat tulivat ilmi) minä olen miettinyt, mitä voin tehdä paremmin ja tehnyt. Niitä ongelmia on silti. Kiitän kauniisti kaikkia niitä naapurikorttelin mummoja, jotka ovat laastaroineet koulumatkalla pyörällä katunutta motorisesti kömpelöä lastani ja kaikkia niitä luokkakavereitten äitejä, jotka ovat panneet oman lapsensa kuriin ja estäneet kiusaamasta tämä meidän lievästi autistista sosiaalisesti kömpelöä pöhveliä. Ja toivon, että ne, jotka syyttävät häntä omienkin kullannuppujensa kolttosista, oppisivat katsomaan asioita vähän laajemmin ennen kuin aiheuttavat pysyvää harmia paitsi minun lapselleni, myös omilleen.
Minä kyllä yritän parhaani mukaan kantaa vastuuni paitsi omani, myös muiden lasten kasvattamisessa. En mene heitä moittimaan, mutta kehun ja kaanustan ja laastaroin ja puhallan, myös muiden kuin omia lapsiani aina kun sellaisen tarve edessä on. Uskon vakaasti, että se auttaa heitä selviämään pettymyksistään vihaamatta lopoulta koko yhteiskuntaa. Minusta se on meidän kaikkien velvollisuus, mutta joiltain ihmisiltä, jopa äideiltä sen taju todella puuttuu.
tuntuu tavallaan pahalta kertoa vaikeasti oireilevan nuoren vanhemmille, että teidän teinin paha olo johtuu nyt näistä 30:stä liikakilosta ja miksi teillä on jääkaappi täynnä limpparia, pakastin täynnä jätskiä ja kaapit täynnä sipsejä?
ja kuinka pitkien psykologisten tutkimusten perusteella sä tän johtopäätöksen teet? Kysyy normaalipainoisen mutta muuten ongelmaisen lapsen vanhempi, jota maallikot ovat syyttäneet paljosta sellaisesta, mitä hoitava psykologi ja psykiatri ovat kehottaneet tekemään...
Kerro, miten olet esim. viimeisen kuukauden aikana vaikuttanut myönteisesti naapurustosi lasten hyvinvointiin. Miten olet huomioinut sukulaislapsia? Onko sinulla riittänyt energiaa vielä työkavereiden lapsille? Entä koko Suomen lapset? Mitä olet ehnyt heidän hyväkseen, joita et henkilökohtaisesti tunne? Kerro, haluan oppia sinulta!