Siis voi kääk tätä keittiöpsykologiaa: jos lapsi on vilkas, hänellä on kotioloissa vikaa

tuli tosta toisesta ketjusta poimittua tällainen teesi. Onko mitään rajaa, miten asioihin suhtaudutaan. Ketjussa kuvataan iloinen ja eloisa lapsi joka on raskas hoitajalle, ketjun tuloksena arvelu huonoista kotioloista. Aivan pöyristyttävää pakenemista sen asian luota, että lapset ovat yksilöllisiä. Onko niin vaikeaa sanoa, että vihaan jotain lasta, ja sitten etsitään syitä omalle vihalle jostain lapsen kotioloista. Keittiöpsykologian laudatur arvosanalla 5