Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko myöntää, en pidä kaverini lapsista, en varsinkaan pojasta.
29.10.2008 |
Mä olen aina luullut että ei lapsia voi "inhota", mutta mä näköjään voin. Mä pidän mun kaverista ja tykkään nähdä häntä, mutta joka kerta mä toivon että sillä ei olisi lapsia mukana.
Mua väsyttää se teeskentelykin jota joudun tekemään hänen lapsiinsa kohden, enkä mä aina enää nykyään edes jaksa sitä.
Onko muilla hyviä kavereita, mutta että ette tykkään heidän lapsista. Onko teillä huono omatunto tai jotain sen takia?
Kommentit (6)
en kestä parhaan ystäväni lapsia :(
Ystäväni on ihana, mutta hänen lapsensa käyttäytyvät kuin pikkuhirviöt.
En tosin oleta kaikkien pitävän myöskään minun lapsistani. Sen sijaan oletan, että aikuisena he osaavat ottaa heidät huomioon ja ymmärtävän, että minulle he ovat maailman rakkaimmat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpotti kun kaverien lapset kasvoivat lähemmäs kouluikää. Minkäköhän ikäinen sun kaverin lapsi on?
Mulla ollut useampi kaveri, joiden seurasta olen tykännyt, mutta en todellakaan heidän lapsistaan. Silloin yritin nähdä kavereita ilman lapsia. Mua ei ainakaan ole huvittanut kuunnella/katsella lasten menoa, kun ollut riitaa/kiistelyä/tarvinnut varoa etteivät vahingoita muita.
Mutta tosiaan on helpottanut kun lapset lähestyvät kouluikää. Ovat tulleet vähän fiksummiksi tai toimivat jo normaalimmin.
t: 3lapsen äiti
Mutta rakastan useitakin muiden lapsia.
Enkä pidä varsinkaan miehen parhaan kaverin lapsista.
Ja nyt vielä sellainen tilanne että pian syntyvälle vauvallemme tulee kyseinen kaveri vaimoineneen kummiksi. en tiedä miten kestän jos ne tulee yhtenään käymään ja ihan heti lapsen synnyttyä vielä. En kyllä pidä siitä kaverista enkä vaimostakaan.
Mutta järkytyin kun näin heidän vauvansa ensimmäistä kertaa eikä ollut mielestäni yhtään ihana. Luulin ennen että kaikki vauvat on. Heillä siis alle puolivuotias vauva ja kolmivuotias.
Se hyöty ettei itse pidä toisten lapsista on ettei oleta kaikkien pitävän omistakaan :) en esimerkiksi koskaan työnnä lapsiani väkisin minnekään hoitoon enkä kenenkään syliin. Olen niin monesti itse joutunut sellaisiin tilanteisiin.
Ja moni heistä tietää että en oikein tykkää muiden lapsista. Mä en todellakaan ole sellainen joka juoksee laitokselle tai kotiin heti katsomaan kun vauva on syntynyt, mua ei vaan jaksa kiinnostaa. Onneksi kaverit siis tietää tämän. En jaksa eikä kiinnosta lässyttää heidän lapsilleen, joskus en puhu heille paljon mitään. Joo, ja se on todella hyvä että ei ne todellakaan pyydä mua lastenvahdiksi, no, tietävät että on edes turha pyytää, en kuitenkaan vahtisi.
Omat lapset on kyllä ihania, heidän kanssaa mä jaksa mitä vaan.
Alue: Aihe vapaa
onhan lapsetkin omia persooniaan siinä missä aikuisetkin.
Itselläni on siinäsuhteessa patti tilannne, en minäkään kaikista mukuloista pidä.