Lue keskustelun säännöt.
Mikä on "riittävä" syy erota ?
03.10.2008 |
Onko kukaan eronnut sellaisen epämääräisen mutta pitkäaikaisen tunteen vuoksi, että suhde ei enää toimi eikä se täytä parisuhteen tunnusmerkkejä. Nuorena on menty yhteen, ja aika on ikään kuin ajanut ohi. Molemmat ovat alkujaan erilaisia ihmisiä joilla erilaiset mielenkiinnon kohteet ja vuodet ovat vaan lisänneet tätä eroa. Enää 30+ ikäisinä ei haluta samoja asioita kun 18-vuotiaana. Mies on tavallaan hyvä mies, ei ryyppää liiaaksi, ei lyö. Yksikään järkisyy ei puolla eroa, mutta ykikään tunnesyy ei puolla jäämistä.
Kommentit (14)
Sanoisin oman kokemuksen pohjalta että jos MOLEMMAT ovat halukkaita tekemään töitä parisuhteen pelastamiseksi - Niin älkää erotko, ennen kuin olette mielestänne tehneet voitavanne.
Mutta jos jompi kumpi tai molemmat ovat menettäneet toivonsa ja valoa ei tunnelin päässä näy - Ehkä ero olisi oikea ratkaisu.
Jos myös koette että lapsi kärsii jo tilanteestanne - Erotkaa.
Lapsi on mitä parhain mittari kertomaan mikä on perheenne hyvinvoinnin laita. Seuratkaapa siis lapsenne käyttäytymistä, jokaista liikettä ja elettä. Elääkö hän mielestänne rakastavassa ympäristössä, saako hän kokea kauttanne naisen ja miehen välisen rakkauden, miten toisianne tuette, miten lohdutatte, miten iloitsette.
Tässä jotain, minkä tiimoilta olen pohtinut meidän parisuhteen tilannetta. (ero taitaa olla meillä ainoa oikea vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin olen itsekin miettinyt. Pidetään lippu korkealla. Onneliinen loppu, tavalla tai toisella, näin ajattelen.
ap
Minä olen meistä se joka haluaisi selvittää asiat, rakkautta ei minun osalta puutu. Mies on se joka pohtii ja pohtii, mitä haluaa. Meillä lähtökohdat samat kuin teillä - Minun vanhemmat erosivat kun olin 17, monia vuosia jo odottelin että eroisivat jo, jotta olisimme kaikki onnellisempia. Mies on ydinperheestä ja uskoo että se on ainoa oikea perhe lapselle. Eli näkökulmat ovat meillä päinvastaiset.
t. 11 Tsemppiä!
Minusta ero on parempi kuin onneton liitto, lasten kannalta etenkin. Mies siis uskoo että onnellinen lapsi voi olla vain ydinperheestä
Väsy jo painaa ja ajatuksia on vaikea pukea selvästi ;)
t. 11
Joskus hyvä ero on parempi kuin huono liitto, mutta rajapinnalla nyt mennään. Halusin lähinnä samassa tilanteessa olevilta ajatuksia.
Meillä vaan se ero, että lapsia 4 ja mies jonkin asteinen alkoholisti, eroa olen pohtinut tuon liiallisen alkon käytön vuoksi. Lapset pitävät isästään kuin hullu puurosta eivätkä haluaisi millään muotoa hänestä erota. Minä havahduin kerran siihen, kun vihaisena miehelleni jotain asiasta nalkutin ja lapsi (5 v) katsoi minuun ja sanoi, että äiti älä vihaa isää, sun vihasta tulee paha mieli.
Eli enemmän ilmeisesti lapset kärsivät siitä, että olen vihainen heidän isälleen ja tuon ärtymykseni esiin heidän kuulleen. Minä olenkin sitten miettinyt, että vaihtoehtoja on kaksi: joko lakkaan nalkuttamasta ja hyväksyn mieheni juomisen ja maassa vallitsee rauha tai sitten ns. potkaisen miehen pellolle ja vastaan seurauksista, lasteni mahdollisesta järkytyksestä, pahoinvoinnista ja isän ikävästä. Mies todennäköisesti joisi itsensä hengiltä sen jälkeen aika nopealla tahdilla, lapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Vielä en ole osannut päättää, kumman valitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en oikeastaa kaipaa ketään miestä rinnalleni mutta olkoon tuo tuossa kun on ollakseen.
Jos on, pelkkä tuo mitä kerroit, ei ole hyvä syy, sillä avioliitto ei ole tosiaankaan pelkkä puolisoiden välinen kunkinhetkinen tunnesuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten pistäisin tavallisen pienten lasten vanhempien väsymyksen piikkiin.
mutta jos teillä on lapsia, niin minusta epämääräinen tyytymättömyys ei ole syy erota vaan syy ruveta korjaamaan suhdetta. Jos olette lapseton pariskunta ja kärsitte erostanne vain itse niin hur som helst.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkuva valehtelu, täysin vastuuton rahankäyttö, parantumaton työnarkomania.
Siitä jotain
minä en jaksa tätä syyllistämistä
olen aloittanut eron. En halua 10 vuoden kuluttua katua sitä että en aiemmin eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vahvasti suhteeseen satsaamisen kannalla. Eli jos nykyistä liittoa vaan mitenkään pystyisi parantamaan, niin hyvä. Kaikissa suhteissahan ennenpitkään tulee ongelmia, jos niitä ei hoida. Avioliittoleiri tai joku neuvoja vois auttaa asiaa, jos vaan halua siihen riittää. Voihan sen eropäätöksenkin tehdä vasta sen jälkeen, kun on oikeasti yrittänyt tehdä asialle jotain. Jutella ja yrittää ymmärtää toista.
tässä on nyt niin monta palikkaa ja tekijää, että niiden eritteleminen ei ole relevanttia. Apua on haettu ja sitä saadaan.
Yksi lapsi on ja molemmat ajattelevat hänen etuaan, mies siten eroperheestä olleena, että ydinperhe on kaikissa tapauksissa lapsen etu. Itse olen riitaisten vanhempien lapsi, vanhemmat pysyivät yhdessä etuni vuoksi ja kärsin siitä aina. Ajattelin jo lapsena, että eroaisivat jos olisivat onneliisempia jonkun toisen kanssa tai yksin.
Tällaista jatkuvaa rajanvetoa ja määrittelyähän tämä on koko elämä, missä raja kulkee on tietty itse määriteltävä.
Joskus hyvä ero on parempi kuin huono liitto, mutta rajapinnalla nyt mennään. Halusin lähinnä samassa tilanteessa olevilta ajatuksia.
Kannattaa joskus miettiä kuinka sen viettää.