Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten oppisin suhtautumaan järkevämmin pettymyksiin raskautumisyrityksissä?

Vierailija
29.10.2008 |

Tiedosta hyvin, että minulla on asiat tällä rintamalla hyvin, sillä meillä on jo iloinen ja terve leikki-ikäinen tyttö, jota ei aikanaan tarvinut paljon yritellä (heti raskauduin). Toista lasta on yritetty nyt puoli vuotta ja jokaisen pettymyksen jälkeen on pari viikkoa ihan itkuinen olo, keskittymiskyky on nollassa ja kelailen vain kaikkia muitakin asioita, jotka elämässäni ovat ns. pielessä. Jotenkin tuntuu, että nämä pettymykset aiheuttavat ihan kohtuuttoman paljon huonoa oloa ja oikean negatiivisen kierteen pääni sisällä.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
29.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vian 80% terveistä pareista raskautuu vuoden kuluessa.

Vierailija
2/5 |
29.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mieti hyviä asioita. Eli niitä asioita jotka ovat elämässäsi hyvin. Ja mieti vaikka jotain ihmistä jolla on asiat huonommin kun sulla. Näin minä teen, ja sitten tulen siihen tulokseen että oikeesti, mulla menee tosi hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
29.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siihen 20% kun sisältyy juuri ne parit, joilla on enemmän tai vähemmän vikaa lisääntymispuolella. Vuosi on määritelmän mukainen raja: jos siihen mennessä ei ole raskautta, on tarve lapsettomuustutkimuksille.

Vian 80% terveistä pareista raskautuu vuoden kuluessa.

Vierailija
4/5 |
29.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Takana 8 vuotta yritystä ja nyt toinen raskaus. Ekaa yritettiin 5 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Välissä oli yksi tulekseton clomi-kuurikin. Sitten lapsi tärppäsi täysin yllättäin, kun ei jaksettu edes miettiä koko asiaa. Esikoisen ollessa 1v. aloitettiin uudestaan nyt esikoinen 4,5-vuotias ja raskaus viikolla 14... Tämä tuli clomeista.



En mä ole katkera paitsi niille, jotka arvostelee lasten suurta ikäeroa ja ihmettelee, eikö haluttu esikoiselle kaveria. Muuten pystyin elämään asian kanssa ihan hyvin ja usko ensimmäiseen ja toiseen oli kova. Olin varma, että lapsi tulee enemmin tai myöhemmin. Yritin olla ajattelematta asiaa ja nautittiin helposta ja vauraasta elämästä ainokaisen kanssa ja ennen lasta kahdestaan. Matkusteltiin, käytiin syömässä, nautittiin elämästä.

Vierailija
5/5 |
29.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvin voin ymmärtää tunteesi asian suhteen. Meillä kärsittiin lapsettomuudesta, saimme kolmen vuoden työn ja odottelun jälkeen esikoisen, ja nyt olen uudestaan hoidoilla raskaana. Saitte ensimmäisen lapsen helposti, ja vaikka olet aiemmin ehkä ajatellut, että vuosi on normaali aika yrittää yms, niin vuosi tai enemmän on kyllä henkisesti pitkä ja raskas aika.



Voit oikeasti lohduttautua sillä, että olette yrittäneet vasta puoli vuotta, on ihan mahdollista, että tärppää. Jos ei tärppiä tule, niin voit hakeutua gynen tai terkkarin kautta hoitoon, joita on tarjolla kevyistä vaihtoehdoista raskaampiin. On ihan perusteltua ajatella tässä vaiheessa, että teille vielä tulee toinen lapsi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä seitsemän