Jos teillä on vieraita kahvipöydässä, HUUDATTEKO siinä lapsillenne?

Mitäköhän tarkoitusta se huuto palvelee? Jos lapsi on kanssasi samassa sisätilassa, niin kuin yleensä on, kun häntä puhuttelet, lapsi KUULEE kyllä ilman huutamistakin. Korkeintaan vähän tarvitsee ääntä VOIMISTAA, jos lapsi meluaa. Auktriteetin pitää tulla ihan muista seikoista, kuin äänen kovuudesta. Ääni voi olla tiukka, voimakas ja etenkin sanottavan sisällöllä voi olla painoa, mutta huutaminen on epätoivoinen ja tunnelatautunut keino kommunikoida.

Miten voitte opettaa lapsillenne itsehillintää ja käytöstapoja riehumalla ja huutamalla itse? Tässä on mielestäni paradoksi, jota moni vanhempi ei tunnu tajuavan. Lapsille huudetaan ja meuhkataan, kun "menee hermo, kun ne ei hillitse itseään ja käytöstään ollenkaan". Haloo?!



Olen muuten ammatiltani opettaja, ja opettajuuden alkuaikoina kävin erityisellä puheopettajalla opettelemassa äänenkäyttöä. Ohutäänisenä minun piti opetella voimakas tapa puhua yläasteen oppilaiden kanssa ja etenkin häiriötilanteissa. Ohjaava opettajani sanoi heti ensimmäisenä, että silloin kun opettaja HUUTAA, ollaan pulassa. Kasvattajan ei koskaan pidä, eikä tarvitse, huutaa.

ja jos se ei tehoa niin KOROTAN ääntäni, mutta en HUUDA.