Missä lapsi voisi kokeilla eri soittima, ja miettiä haluaisiko alkaa harrastamaan soittamista?

Toivottavasti tähän vastaa joku joka tietää asiasta.



Olen löytänyt vain yhden muskarin, jossa pääsee kokeilemaan eri soittimia, ja siihenkään ei ilmeisesti nyt pääse koska lukukausi on alkanut syksyllä.



Musikaalisuusvaatimuksesta en osaa sanoa, mutta kuvittelisin, että pitemmän päälle sillä on kyllä soittoharrastukselle merkitystä, onko musikaalista lahjakkuutta.

lapsille ns soitinkiertomahdollisuus, jossa lukukauden ajan soitetaan yhtä soitinta ja sitten vaihdetaan. Kestää periaatteessa 3 v jolloin soittimia tulee aika monta. Se taitaa olla tosin vasta 6-7-v. eteenpäin, mutta kysypä sieltä.

Niissä esitellään soittimia, ja samalla lapsen todellinen kiinnostus musiikkia kohtaan tulee esille. Ja seuraavana syksynä voi sitten aloitella soitintunnit.



Tuon ikäiselle mahdollisia soittimia ovat lähinnä piano, kannel, nokkahuilu. Viulua ei kannata vielä aloittaa, sillä se on ergonomisesti erittäin paha soitin. Sello olisi siinä mielessä parempi vaihtoehto. Muut puhallinsoittimet taas ovat vielä aika vaikeita.

Valitettavasti mahdollisuuksia eri soitinten kokeiluun on aika vähän. Espoon musiikkiopisto on joskus keväisin järjestänyt tilaisuuksia, joissa on voinut lyhyesti kokeilla eri soittimia. Mutta tässäkin on kysymys vain muutaman minuutin kokeilusta, ei mistään pitempiaikaisesta. Omat lapseni olivat Juvenalian muskarissa, mutta ei sielläkään päässyt kokeilemaan juuri muita soittimia kuin 5-kielistä kannelta.



Meillä lasten soittimet valikoituivat lähinnä sitä kautta, että meillä on kotona vanhempien harrastuksen takia soittimia, joita lapset pääsivät kuuntelemaan ja kokeilemaan. Jos sukulais- tai tuttavapiirissä joku harrastaa soittamista, kannattaa ilman muuta pyytä mahdollisuutta käydä tutustumassa soittimeen. Yleensä kaikki esittelevät mielellään omaa soitintaan.



Valitettavasti musiikkiopistoon päästäkseen pitää yleensä osata toistaa pääsykokeessa suhteellisen oikein opettajan esittämiä pieniä melodian pätkiä ja rytmejä. Espoossa ainakin Espoon Musiikkiopisto ja Juvenalia ovat tällaisia musikkiopistoja, joihin on pääsykokeet.



Käytänössä kuitekin soittamaan harrastajatasolla voi oppia paljon huonommallakin musikaalisuudella. Minulla vanhin lapsi ei ollut alunperin mitenkään erityisen musikaalinen (hän esimerkiksi lauloi kaikki laulut aivan omalla melodiallaan - ei edes nuotin vierestä), mutta hän on kuitenkin menestynyt soitto-opinnoissaan erittäin hyvin. Musikaalisuuskin on ominaisuus, jota voi ahkeralla harjoittelulla kehittää siinä missä monia muitakin ominaisuuksia.



Espoossa on myös Musiikkiopisto Avonia, jossa on pätevät opettajat ja johon oppilaat otetaan ilman pääsykoetta. Tosin lukukausimaksu on jonkin verran korkeampi kuin em. kahdessa muussa musiikkiopistossa, koska Avonia ei saa yhteiskunnan tukea läheskään niin paljon kuin nuo toiset opistot.