13-vuotias tyttö joka usein yksin. Ei kavereita vai mitä? OV

Usein koulun jälkeen on yksin, kiistää että johtuisi siitä ettei ole ystäviä. Kuitenkin kuulen välillä soittavan ns. kavereille kysyen voivatko olla. Monesti eivät voi. Välillä on kausia, että kavereita tuntuu olevan. Kun kysyn mitä kaverit tekevät, eivät kuulemma mitään. Mutta ei kai tuon ikäiset oikeasti ole vapaaehtoisesti yksin?

Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen ja kannustava. Että voi kertoa suoraan, nolostelematta jos ystäviä ei ole. Kiistää kuitenkin koko ajan.

Väittää että ovat koulussa aina suuressa ryhmässä, joka ei ollut minun nuoruudessani tyypillistä tytöille. Kotona ei selkeästi ole mitään tekemistä, ainut viihde olisi olla tietokoneella. Joskus joku soittaa ja kysyy voiko olla, aina yleensä suostuu olemaan. On meillä välillä yökylässäkin joku, mutta usein on ilman kaveria. Tällä viikolla on ollut yhtenä päivänä ystävä parin tunnin ajan.



Paljonko muiden lapset on kavereiden kanssa viikon aikana tuossa iässä?

ennen oli kavereita, nyt ovat kaikonneet. Kukaan ei oikeastaan koskaan soittele, jos hän soittaa ja kysyy, niin ei juuri ikinä sovi. Hänellä on kyllä yksi nuorempi kaveri 8v, mikä on hieno juttu, mutta jotenkin ajattelen, että tuo omaikäisten seura tekisi hyvää ainakin silloin tällöin... Sanoo, että ei häntä haittaa, että on yksin esim. välituntisin, koska hänellä ei vaan "synkkaa" luokkalaistensa kanssa. Mitä tarkoittaneekaan, koska ennen oli useita kavereita luokalta...? Jostain syystä vaan ovat nyt jättäneet ulkopuolelle leikeistä ja "piireistä".

suuri osa tupakoikin, ja kyse Helsingin keskustan koulusta. Eli ei ole samanhenkisiä siellä luokalla, tyttäreni piirtää sarjakuvia, ja on muun perheen kanssa, liikkuu kirjastossa, lukee paljon, mutta aika hiljainen, muuten varmaan kaikki olisi hyvin, mutta näyttää jotenkin elämänilonsa kadottaneelta, enkä tiedä kuinka parhaiten auttaisin häntä. Netissä on paljon anime keskustelupalstoilla, mutta se ei korvaa ystävättömyyttä.