Onko mulla ollut onnellinen lapsuus, jos

Onko nyt ikäviä asioita elämässä?

Siis ihan normaaliin elämään kuuluvia, mutta ikäviä kuitenkin. Sellaisia että palellutin poskeni pahasti kun olin liian kauan pakkasessa, pelästyin kun meinasin mielestäni eksyä metsään (vanhemmat koko ajan siis ihan lähellä), tunsin oloni hylätyksi kun perheeseen tuli uusi vauva...



Olen silti sitä mieltä että mulla oli onnellinen lapsuus.

mutta mielikuva on silti, että perusturva oli koko ajan kunnossa, kotona en pelännyt, rutiinit toimi, enkä kyseenalaistanut sitä, rakastivatko vanhempani minua.



En usko täydelliseen lapsuuteen, onnellinen lapsuus on ihan tavallinen lapsuus.

kuin perusfiilis.



Ja ennen kaikkea kannattaa katsoa nykyhetkeä. Että onko sulla jotain käytöstä jota et pysty ymmärtämään tai jotain isoja vaikeuksia elämässä. Ihmettelet vähän väliä että miksi toimin näin, en halua olla tällainen. Sitä kautta ne traumat saattaa ruveta aukeamaan, jos niitä on tullut.



Ja vanhempi itse ei aina pysty arvioimaan omaa vanhemmuuttaan, eli äitisi voi kyllä hyvinkin olla väärässä.