Asteikolla 1-10 kuinka ärsyttävää mielestäsi olisi, jos kumppaniasi ärsyttäisi

8-9. Ulkomaankielen puhuminen on kuitenkin aika herkkä juttu. Ja miksi mies ei auta vaan arvostelee? hyödyllisempää olisi neuvoa ja korjata hyvässä hengessä jos kerran osaa paremmin.

englanti. Puhuu sinänsä hyvää kieltä (olemme asuneetkin Britanniassa pari vuotta ja käytämme englantia aika usein sekä töissä että kotona, kun on ei-suomenkielisiä tuttuja), mutta miehen aksentti on niin umpisuomalainen väärine painotuksineen ja konsonantteineen...



Ei ole tullut mieleenkään alkaa korjailemaan toisen puhetta tai opettamaan. Joskus olen toistanut sanan paremmin, kun joku kolmas ei ole ymmärtänyt hassusti painotettua tai väärällä konsonantilla lausuttua sanaa, mutta senkin yritän tehdä tekemättä siitä mitään numeroa.

on todella vaikea keskittyä siihen, että ääntäisi oikein, painottaisi sanat oikein, valitsisi sanat täsmällisesti ja pystyisi osallistumaan "täysiverisesti" keskusteluun.

Onneksi ei ole niin moukka, koska itse välttelee englannin puhumista/ei välttämättä ymmärrä ulkomailla vieraita aksentteja, joten minä joudun ulkomailla hoitamaan puhepuolen.

tuollaisessa asiassa.

en muista milloin olisin törmännyt siihen, etten olisi saanut itseäni ymmärretyksi englannin kielellä - mutta suomalaista aksenttia en saa itsestäni pyyhittyä pois, vaikka mitä tekisin. Painotan helposti sanat viimeiselle tavulle.



Kyse ei useinkaan ole siitä että sanoisin vaikka "ting/ding/tin/tink" sanan "thing" sijaan, vaan yksinkertaisesti vokaalini ovat useimmiten esim. liian avoimia tai liian pitkiä englannin kieleen.



ap

ja hän alkoi vain vaahdota, ettei ikinä uskalla sanoa yhtään mitään. Ja että häntä ärsyttää mun englannin ääntäminen, mutta hän ei sitäkään yleensä sano. Että aina kun puhun, häntä vituttaa mun väärä ääntämys.



Musta se oli jotenkin epäreilua, koska vaikka joskus loukkaannunkin jostain hänen moitteestaan, olen aina valmis keskustelemaan näistä asioista. Miehen mielestä se, että joskus loukkaannun on taas niin kamalaa, ettei hän siksi voi tuoda ongelmia esille.

Hän on vain jostain saanut päähänsä käyttää brittien(!) ilmauksia ja aksenttia, joka aiheuttaa minussa myötähäpeää ja kuulijoissa hämmennystä...:( Olen sanonut suoraan että älä puhu noin, et ole sieltä kotoisin emmekä asu siellä joten ihan typerää tuollainen.

Tai miksi hän ei voisi niitä ilmauksia käyttää? Millä tavalla kuulijat hämmentyvät?

kuin amerikkalaista. Molemmat onnistuu, mutta tuota jälkimmäistä käyttäessä tunnen itseni aika idiootiksi :)

Hän on vain jostain saanut päähänsä käyttää brittien(!) ilmauksia ja aksenttia, joka aiheuttaa minussa myötähäpeää ja kuulijoissa hämmennystä...:( Olen sanonut suoraan että älä puhu noin, et ole sieltä kotoisin emmekä asu siellä joten ihan typerää tuollainen.

sellaista "ei-ärsyttävää" perusenglantia, jota voisi tavoitella?

Mies puhuu sujuvasti englantia ääntäminen on vaan tosi huonoa. En ole koskaan siihen puuttunut koska se ei ole minusta oleellinen asia.



Minä taas osaan ääntää paremmin, mutta siihen se loppuu ei paljon auta muutama harvakseelta suusta tuleva kauniisti äännetty sana.

Siis kun mieheni käyttää sellaisia ilmauksia, mitä näkee lähinnä vanhojen ukkojen viljelevän, mm. "jolly". ...puheet sellaisia ettei tiedä pitäisikö nauraa vaiko miettiä, onko toinen tosissaan.

suuri asia. Koskaan en ole ollut varsinainen haka englannissa, mutta amk:ssa olin yksi parhaista (taso tosin oli kehnonlainen).



Toki puheestani kuulee suomalaisen aksentin, vaikka kuinka yrittäisin sanoja hioa. Lisäksi jos yritän tuottaa paljon puhetta, tyyli kärsii. En ole itse koskaan ajatellut ongelmalliseksi miehen puheessa olevaa aksenttia. Hän puhuu todella siistiä englanninkieltä, joskaan ei esimerkiksi osaa sanoa d- eikä g-kirjaimia, jos ne ovat lauseen lopussa. Eikä g-kirjainta oikein muutenkaan. Mua se ei ole haitannut lainkaan.



Loukkaannuin siitä, että hänen mielestään mun englanninkieli on aivan luokattoman surkeaa ja ääntäminen hirveää. Kun se on niin noloa.

Siis kun mieheni käyttää sellaisia ilmauksia, mitä näkee lähinnä vanhojen ukkojen viljelevän, mm. "jolly". ...puheet sellaisia ettei tiedä pitäisikö nauraa vaiko miettiä, onko toinen tosissaan.

idioottimaisia kommentteja elämänkokemukseen...



Ihan tottako te teette parisuhteessanne tällaisista (ts. vieraan kielen ääntämyksestä/ilmaisuista) asioista ongelman?!



Hjälp...

idioottimaisia kommentteja elämänkokemukseen...

Ihan tottako te teette parisuhteessanne tällaisista (ts. vieraan kielen ääntämyksestä/ilmaisuista) asioista ongelman?!

Hjälp...

niin kyllä se vaikuttaa ihan olennaisesti arkeen. Mulle itselleni ei ole koskaan ollut ongelma se, että meidän tämä yhteinen kielemme ei ole kummankaan äidinkieli.

Siksi mielestäni onkin vallan erikoista, että mieheni mielestä aksenttini on nolo ja että häntä ottaa aivoon joka kerta, kun puhun.

Se on täysin vastaavaa kuin seurustelisin savolaisen miehen kanssa ja ahdistuisin sitten siitä, että hänellä on murre.

Olemme ihan keski-ikäisiä.

Eihän sitä tuossa tilanteessa voi luontevasti ilmaista itseään jos toinen koko ajan tarkkaillee puhettasi ja sinä pelkäät sitten virheitä.



Ruvetkaa puhumaan suomea. Nimittäin jos asutte Suomessa. Voit ruveta arvostelemaan miehesi ääntämystä...

Jokainen puhukoon siten kuinka puhuu. Ihan älytöntä puuttua mitenkään toisen aksenttiin. Ja ap, todella ikävä tilanne sulle, että miehesi arvostelee/häpeää tapaasi puhua yhteistä kieltänne!!!



Englannin kieli on sitäpaitsi siitä erityislaatuinen, että kyseessä on "lingua franca", jonka ei-natiiveja puhujia on enemmän kuin natiiveja. Niinpä esim. bisnesmaailmassa usein nimenomaan natiiveja ymmärretään huonommin, ei-natiivit ymmärtävät toistensa ei-täydellistä englantia paremmin kuin natiivien täydellistä. Ja sitten noita natiivejakin on useammalla mantereella, joten täysin oikeitakin aksentteja on aika rajaton määrä.



Mun mielestä on mautonta ja epäkohteliasta arvostella kenenkään vieraan kielen taitoja.