Kummiudesta - eron jälkeen

tiedän kokemuksesta.



Meidän tytön kummeiksi pyysin parasta ystävääni ja hänen aviomiestään. Lapsen ollessa 1,5-vuotias he yllättäen erosivat. 2-vuotis synttäreille kutsuin vielä kummisedänkin, joka ei (onneksi) tullut. Tilanne olisi oikeasti ollut varmasti aika kurja, sillä erosivat varsin riitaisissa väleissä miehen uskottomuuden takia.



Tyttäreni on nyt 7-vuotias ja kertaakaan emme ole hänen kummisetäänsä nähneet sen jälkeen kun tämä pari erosi.



Harmittaa kovasti tytön puolesta, mutta minkäs teet?



Kuopuksellemme pyysimme kaksi erillistä kummia, emme avioparia ihan tästä kokemuksesta viisastuneena.

mietin että kummius ei ole mikään itsetarkoitus. En halua väen vängällä pitää kiinni ihmisestä joka tavallaan itse haluaa eroon suvusta erotessaan vaimostaan. Mutta en halua ketään pyytää tilallekaan koska ei ihmisiä noin vain korvata. Ja en usko tytön kärsivän vaikka hänellä ei olekaan varakummia. Tosi vaikeeta.

ja eipä niistä kummeista ole sen jälkeen kuulunut mitään, kun erosivat. (siis niistä kummeista, ketkä olivat naimisissa mun tädin ja sedän kanssa..)

Minä kysyin kummilapsen vanhemmilta (exän serkku), että haluatteko, että pidän yhteyttä vai katoanko. Sain vastauksen, että et katoa. He ovat huolehtineet siitä, ettemme exäni kanssa tapaa. Kutsu on tullut esim. synttäreille eri aikoina eli jompi kumpi on ollut pois ns virallisilta juhlilta. Minusta tämä on ollut loistava järjestely.



Exäni tosin ilmoitti erotessamme, että minun serkkuni lapsella ei sitten enää ole kummisetää.



Tilanne on kummillekin vaikea, joten suosittelen, että vanhemmat kysyvät asiaa suoraan ellei kummi tajua itse ottaa puheeksi.

Joo, hankala juttu. Itse olen kummina ex-mieheni veljen pojalle, joka vielä asuu toisella paikkakunnalla. Olen muistanut häntä ainoastaan syntymäpäivänä ja jouluna. Ehkä vähän tyhmää, mutta en muutakaan ole osanut tehdä. En missään nimessä halua tavata ex-miestäni sen verran sikamaisen tempun hän minulle aikoinaan teki. Nyt poika on tosin jo 15.

Kokemuksesta sanoisin, että olisi varsin hyvä, jos te pitäisitte aktiivisesti aluksi suhdetta yllä siihen kummiin joka uhkaa jäädä ulkopuoliseksi. Itse olen jäänyt tällaiseksi kaksi kertaa vuodessa postia lähettäväksi kummitädiksi. Ex-mieheni on kummilapsen vanhempien hyvä ystävä ja näin ollen jäin sivuun, en itsekään osannut ottaa aktiivista roolia, koska en tiennyt, kaivataanko minua kuvioissa ollenkaan. En tiedä vieläkään, mutta enää en osaa paremminkaan kummiuttani hoitaa.

tilannetta hankaloittaa se että mieheni vanhemmat ovat eronneet ja he eivät voi sietää toisiaan samaan aikaan samassa paikassa. On aika moista sumplaamista koettaa pitää kaikki tyytyväisenä...AP

Jos ei aikuiset ihmiset kykene tulemaan keskenään toimeen tai edes kohtaamaan toisiaan sivistyneesti niin onnettomia ovat nuo kummit. Lastahan ne tulevat juhlistamaan eivätkä mennyttä rakkauttaan.

että kummitäti sai mennäkin sen siliän tien... Ei ole meille asiaa... Toivottavasti kummisetä löytää joskus uuden kummitädin meidän lapselle :D

Ettei tarvitse miettiä turhia.

että kummitäti sai mennäkin sen siliän tien... Ei ole meille asiaa... Toivottavasti kummisetä löytää joskus uuden kummitädin meidän lapselle :D

jos ei siitä arvaa niin..... (no en kyllä ihmettelis vaikkei arvasikaan... On sen verran vähäjauhonen tapaus)

Käytännössä kummina on enää tuo toinen osapuoli, joka läheinen sukulaisemme. Se riittää.

juuri tällaisten tilanteiden varalle valitsisinkin lapsilleni kummeiksi ihan yksittäisiä ihmisiä, en pariskuntia.



Minulla ja siskollani on kummallakin yhtä monta kummia, viisi kappaletta, mutta minulla yksittäisiä ihmisiä ja siskollani kaksi pariskuntaa ja yksi yksittäinen. Minä sain siis lapsena enemmän joulu- ja syntymäpäivälahjoja, kun kukaan kummini ei hankkinut parinsa kanssa yhteistä lahjaa, kuten siskolleni. Tunnen saaneeni kummeistani enemmän irti myös henkisesti, kun heitä tavallaan on enemmän kuin siskollani.